Tutkijat esittelevät löydöksiään laajasti Nature Human Behaviour -julkaisussa ja tuloksia on ruodittu myös muissa julkaisuissa.

The effects of remote work on collaboration among information workers

Keskeisiä tuloksia olivat havainnot siitä, että etätyön aika vahingoitti viestintää ja yhteistyötä työryhmissä ja sitä kautta työteho ja innovaatiokyky laskivat. Tuloksista nähdään myös, että työntekijät siirtyivät asynkroniseen, ei-reaaliaikaiseen, tapaan kommunikoida eli pikaviestimet ja sähköposti valtasivat alaa reaaliaikaiselta kommunikoinnilta puhelimessa, palavereissa ja videoneuvotteluissa. Yhteistyö puuroutui ja siiloutui ja yhteydet eri yksiköiden välillä heikkenivät.

Liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa? Eli vähentääkö asynkroninen viestintä työtehoa ja luovuutta? 

Joku arveli tulosten johtuvan siitä, että Microsoftin työntekijät käyttävät työnantajansa tuotteita etätöissä (niinkuin me muutkin), mutta eiköhän kyseessä ole aika universaalit tulokset yleisellä tasolla. Onhan monessa tutkimuksessa jo aiemmin todistettu miten luovuus ja tehokkuus kukoistavat välittömässä vuorovaikutuksessa. Minkälaisia havaintoja tästä ovat muut tehneet?

Nyt suurin kysymys kuitenkin lienee, miten tilanteeseen saadaan sopiva korjausliike aikaiseksi? Kaikki eivät nimittäin ole palaamassa takaisin konttorille samaan neliapilaan tai co-working tilaan, puhumattakaan yhteisille työlounaille ja kahvitauoille. Osa on tästä eteenpäin edelleenkin Teams chatin, WhatsAppin, Slackin, Signalin tai muun vastaavan pikaviestimen tai sähköpostin päässä. Asynkronisesti. Tutkijoiden arvion mukaan hybridityö parantaa tilannetta, mutta ei poista viestinnän haasteita. 

Kyllä kai luonnollisin ratkaisu on se, että jatkossa pyritään saamaan porukat kasaan aina silloin tällöin. Pidetään niitä tiimipalavereja ja tiimiytymispäiviä ja jonain päivänä jopa niitä isompia, koko firman tilaisuuksia. Livenä!

Entä miten Linkitin voi auttaa? Linkitin Pulsen avulla voidaan mitata ja analysoida miltä tiedonkulku organisaatiossa näyttää. Voimme osoittaa miten tieto liikkuu yksiköiden välillä tai onko tiedonkulun ulkopuolelle jääneitä siiloja. Milloin aloitetaan?

Mikko

Bongattu Angel Listin uutiskirjeestä
Nature Human Behaviour (https://www.nature.com/articles/s41562-021-01196-4)
GeekWire (https://www.geekwire.com/2021/study-microsoft-employees-shows-remote-work-puts-productivity-innovation-risk/)
The Register (https://www.theregister.com/2021/09/09/microsoft_crossteam_conversations) ja Slashdot (https://it.slashdot.org/story/21/09/12/0234249/study-of-61000-microsoft-employees-finds-remote-work-threatened-productivity-and-innovation). 

Kuva: Allekirjoittanut

The post Viestintä ja yhteistyö muuttui etätöissä – ja sillä on vaikutuksensa appeared first on Linkitin Oy.

Kävimme aikoinaan työyhteisössä päivittäin läpi edellisen päivän suoritukset. Toiminnan laatu edellytti nopeaa palautetta ja toisaalta palautumista. Paikallaolijat kertoivat mielipiteensä, mikä toimi kohtuullisen hyvin keskinäisen kunnioituksen ansiosta. Muut saivat keskustelusta tiivistelmän. Ja tässähän homma floppasi. Pääkonttorin ulkopuolella yksin työskennelleet loukkaantuivat usein palautteesta. He lukivat rivien välejä toisella tapaa kuin läsnäolleet.

Etätyö on tuonut meidät kaikki samaan tilanteeseen. Susijengin päävalmentaja Henrik Dettman kuvaa Helsingin Sanomissa 12.3.2021, kuinka etätyön digitaalisessa maailmassa keskinäinen ymmärrys vaikeutuu. Jalkoihin jäävät ne, joiden voimavaroja on sanaton viestintä.

Mielikuvituskaveri ja vuoropuhelu

Jos emme tiedä, mitä muut tarkoittavat, niin mielikuvituksemme täyttää aukot. Mielikuvituskaveri kertoo, mitä asioista pitäisi ajatella, kun tietoa ei ole tarpeeksi. (Selvyyden vuoksi, en puhu tässä mielenterveydestä vaan kevyemmän tason koettelevista tilanteista.)

Pieleen menee, jos mielikuvituskaverilta kysyy ja saa vastauksen. Kenenkään pää ei pidä tyhjyydestä. Informaatiotyhjiö täyttyy aina kuten laajemmissakin ympyröissä. Jokaisen pitää yrittää pitää huolta, että se ei täyty liikaa tai huonoista asioista.

Mielikuvituskaverin pahaenteisyys varoittaa huonoista suhteista työkavereihin. Vaikka alkuperäinen tilanne ei olisikaan totta, niin pelkotila rasittaa niin yksilöä kun joukkoakin. Yksilötasolla psykologi Jason Brooks kertoo, kuinka hyvinkin konkreettiset siirtymät ja tauot auttavat. Lisäksi selkeyttä tuo, jos kysyy suoraan itseltään: ”Mitä tahdon ja mitä pelkään? Pitäisikö tehdä asialle jotain?”

Mikä pysyy, mikä muuttuu?

Tämä on yksilötason ja koko organisaation ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen painotti Ylen uutisissa esimiesten aktiivista roolia uudessakin tilanteessa: tehtävistä ja vastuista on kerrottava ja huolenpito on välitettävä.

Yhteisen tekemisen pakottaminen parin digitaalivälineen putkeen aiheuttaa työn tekemiseen pysyviä muutoksia. Emme tiedä vielä, mitä on tapahtunut, ja mikä on tuloillaan. Meidän on tunnistettava, mitä tappioita tuli matkalla, jotta voidaan ripeämmin toipua. Meidän on tunnistettava hyödyt, joiden varaan voimme jatkoa rakentaa. Tarvitsemme lisää tietoa.

Olemme Linkitin Oy:n ja yhteistyöorganisaatioiden kanssa tehneet selvityksiä, kuinka sisäinen viestintä nyt pelittää. Olemme löytäneet käytännön toimenpiteitä haasteiden voittamiseksi, ja asiakkaamme ovat olleet tyytyväisiä. Analyysimme on yksi keino miettiä seuraavia askeleita. Ota yhteyttä, jos aihepiiri kiinnostaa.

Antti Sillanpää

The post Työyhteisön vuoropuhelu työkaverin vai mielikuvituskaverin kanssa appeared first on Linkitin Oy.

Kolistelen mökillä kovaa vauhtia pölynimurilla. Samsungin isot pyörät hyppivät kynnysten yli, ja välillä matka pysähtyy. Johdot, letkut, siivoja itse solmussa. Inhoan tätä. Siivoaminen on minulle velvollisuus, ei nautinto. Mutta ulkoa on tullut roskia, ja koiramme on sotkenut lisää. Ei tämä sotku kyllä minua vielä haittaisi. Mutta vaimo tulee mökille illalla, ja hän laittaa paikan kiivaasti järjestykseen, ellen ole tehnyt sitä ensin. Se ei olisi hyvä alku hänen viikonlopulleen.

Imurin on siis käytävä, tavaroiden on löydettävä paikkansa nopeasti. Pohdin, että tulisiko minun kehua ahkeruuttani myös hänelle. Mainostaa, että siisti mökki on minun reippaan työni tulosta. Vai olla vaatimattomasti hiljaa pienestä ponnistelustani, ja vain luoda eleettömästi parempia puitteita perheelleni. Kehunko itseäni vai olisinko luonteeltani vähän parempi?

Haiseeko omakehu?

Puhe töistä ja työnjaosta pohdituttaa. Kuinka työpaikoilla voidaan nostaa omia saavutuksia esille niin, että omakehu ei pilaa yhteistä tekemistä? Tuumailuja ehkä auttaa, kun muutamme näkökulmaa niin yksittäiseen imuroijaan kuin yhteiskuntaankin. Kansakunnan tasosta voidaan ottaa helposti mallia, mitä tehdä ja erityisesti mitä varoa.

Suomea sanotaan konsensusyhteiskunnaksi, vaikka se antaa liian siloisen kuvan yhteiskunnan jännitteistä. Asioista on pyritty sopimaan, erityisesti kun Suomi ei ollut vielä maapallon kärkimaita. Sopimisen tapa syntyi varmaankin pakosta, ei ilon kautta. Kansakuntaa on rakennettu, vaikka yksituumaisuutta olisikin ollut vähän. Ryhmät ovat ennenkin nähneet, että heidän etujaan eivät muut aja. Takavuosina kuitenkin nähtiin, että vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia. Nähtiin, että riidoista huolimatta on tukku asioita, joista voidaan sopia. Konsensuksen tekeminen on aina ollut tuskaa, mutta erikseen ollessa useimmat ryhmät häviävät. Sopimista tuki se, että yhteisiäkin, jaettuja arvoja tai asioita löytyi.

Tällä hetkellä sopiminen ei ole kansainvälisesti suosiossa. Omia hyviä tekoja kehutaan vähemmän, kun keskitytään haukkumaan toisia. Ryhmät eivät näe toisissa mitään samaa kuin itsessä, joten kompromisseille ei nähdä samaa tarvetta. Yhteistä tavoitetta tai puolustamisen tarvetta ei ole. Repivälle riidalle on entistä vähemmän pidäkkeitä. Yhteiskunnan hyvä tila otetaan annettuna, ja siltä pyritään saamaan etuja omalle joukolle. Tältä se ainakin kuulostaa ryhmän ulkopuolisen korvin.

Strateginen kommunikaatio: teko – laajempi kokonaisuus – yhteinen narratiivi

Hajottamista tai toisaalta omien saavutusten korostamista katsotaan erityisesti työyhteisöissä pahasti. Tällaiset puheet näyttäytyvät itsekkäinä, vaikka tavoitteena olisi koko joukon menestyminen. Kovimmat kehut tai kärjistykset tuleekin liittää laajempaan hyvään, jos tavoitteena on pitää yhtä. Laajempi yhteys ei saa jäädä epäselväksi kenellekään.

Toimiva yhteiskunta on yhteispelin tulosta. Meidän tulisi arvostaa omia, yhteisiä ja sen toisenkin ryhmän panosta tässä kaikessa. Meidän tulisi tietää, mitä me yksin ja yhdessä olemme tehneet. Mutta kuka kertoo, mitä hyvää olemme tehneet? Mitä hyvää se toinen porukka on saanut aikaiseksi?

Meidän tulisi kehua itseämme, ja meidän tulisi löytää kehumisen aihetta siitä toisestakin yksilöstä. Esimerkiksi valtion tulisi viestiä johdonmukaisesti, miten tähän hyvään on päädytty. Hieno esimerkki on Suomi 100 -juhla, joka ei ollut pönöttävä juhlakonsertti ensimmäiselle sadalle vuodelle. Tapahtumien summa oli lähtölaukaus seuraavien sadan vuoden menestykselle. Itsemme kehuminen ei ole syntiä, kun se perustuu faktoihin. Meidän on muistettava saavutettu hyvä, kun pyrimme parempaan. Strategista kommunikointia on kertoa oma tulevaisuuteen uskova ja koko porukan kokoava tarina.

Takaisin lomapaikkaan: koira iskee imurinjohtoon hampaat irvessä. Käsken irrottaa, mutta eläin ei usko. Vakuuttelut myöhemmästä ruokahetkestä eivät paina, kun on mahdollisuus ankaraan painiin mölyävän letkukasan kanssa. Kiittelen itseäni, kun tehtävä tuli ajoissa hoidettua.

Kerroin vaimolle, että olin siivonnut. Kehuin itseni lisäksi myös vähäsen Samsungin imuriakin sen imutehosta. Ja, että koirakin yritti ihan tosissaan, omalla tavallaan. Strateginen kommunikaatio teoissa ja tarinoissa. Vahvistin sanoillani ja teoillani narratiivia, kuinka mökillä on mukavaa.

Antti Sillanpää

Photo by Andrew Beierle from https://freeimages.com

The post Strateginen kommunikaatio, yhteispeli ja imurointi appeared first on Linkitin Oy.

Aiemmin menit töihin ja kokouksiin autolla tai bussilla, mutta nyt sinua kuljettaa ihmeaine Zoomskypeteamslyncwhatsapp. Se on paljon tehokkaampi kuin aiempien kulkupelien menovesi. Päivässä menet ehkä kymmeneen kokoukseen maisemia vaihtamatta. Päivä – jos se joskus päättyy – on raskas, ja syöminenkin unohtui. Viestintä täytti sen. Ja huominen näyttäytyy samanlaisena päättymättömänä matkana.

Onko tuttua? Etätyöskentely tuo meille lisää vapaa-aikaa mutta samalla kuitenkin vie kaiken ajan. Tuo zoomskypeteamsjne. antaa aluksi ikään kuin enemmän happea hengitettäväksemme mutta sitten sekin poltetaan. Lisää ilmaa, huutaa konttorityöntekijä huimauksessaan!

Tilanne paranee, kun organisaatioissa on yhteinen käsitys:

• miten keskustelussa saadaan kaikki osalliset mukaan ja varmistetaan keskustelun kaksisuuntaisuus
• miten ja missä yhteyksissä työhön liittymättömistä henkilökohtaisista, tehtäviin liittyvistä ja organisaatioon liittyvistä asioista keskustellaan
• kuinka varmistetaan, että käsitellyt asiat menivät perille organisaation eri osiin
• kuinka varmistetaan, että on olemassa niin työ kuin vapaa-aikaakin.

Liika viestintä?

Etäilyyn lähdettiin siitä oletuksesta, että työntekijät muokkaavat itsenäisesti omat aikataulunsa. Tämä mahdollistaa paremmin vaikkapa kaupassakäynnin tai ulkoiluhetken päivän lomassa. Mutta tämä johti sitten – syyttä tai syystä – epäilyihin vapauden väärinkäytöstä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että joillekin on vaikea toimia yksin. Ja heille on niin yhteisön kuin esimiesten tuki erityisen tärkeää. Eikä se soolona toimiminen helppoa ole kenellekään työporukkaansa tottuneelle. Liian suuri etäisyys on varmasti vähentänyt tuottavuutta monessa paikassa.

Etäisyyttä lähdettiin monessa paikassa nopeasti kuromaan umpeen, sillä yhteinen toiminta liimaa joukkoa kasaan. Kun perinteisellä 2019-luvulla pystyttiin läpikäymään myös askarruttavia työasioita, niin uudella ajalla virtuaalikahvittelulle on ollut paikkansa. Muodollinen viestintä täydentyi jatkuvalla digiläsnäololla. Monissa paikoissa on ehkä menty liiankin pitkälle, jos tapaamiset ovat jäsentymättömiä. Kokoukset ja kahvitteluhetket menevät sekaisin ja lomittain. Palavereiden kasaantuminen johtaa myös tehokkuuden ja työilon rapisemiseen: kokouksiin osallistutaan vain näennäisesti, kun samalla hoidellaan kännykällä muita asioita. Toisaalta, jos ollaan vahvasti mukana, niin osallistuminen on intensiivisempää kuin vanhaan normaaliaikaan. Uuvuttavaa.

Yhteiset säännöt, muistiot, hiljaisten tuominen mukaan

Digitaalinen loikkamme on tapahtunut pakosta ja improvisoiden. Uusia järjestäytymisen sääntöjä luodaan, ja monet ideat menevät uusiksi.

Toimiva etätyö edellyttää joukon pitämistä kasassa samalla kun yksilöille tulee antaa henkilökohtaisia joustomahdollisuuksia. Ristiriidalta vältytään, kun parannetaan olennaisen tiedon läpimenoa ja selkeytetään toimintaperiaatteita.

Ihmiset haluavat yleensä kuulua joukkoon ja peilata ajatuksia keskenään. Huolia on kuunneltava, mutta paikalleen ei saa jäädä. Wall Street Journal haastatteli aiheesta professori Tsedal Neelyä Harvard Business Schoolista. Kestävältä ajatukselta näyttää se, että toimijat ovat kirjoittamassa omien sääntöjensä rajoja. Työporukat kokoavat toimintansa normit sekä suositeltavat ja vältettävät toimintatavat.

Yksilön vapaus on todellisempaa, kun rajat ovat tiedossa. Yritykset ja organisaatiot toimivat määritelmällisesti rakenteidensa sisällä. Selkeä viitekehys rajoittaa tekemistä ja luo samalla turvaa. Viestintä ei ole poikkeus.

Myllerrys luo konflikteja, kun ihmisten käsitys sopivasta toimintatavasta poikkeaa voimakkaasti. Samainen professori Neely kirjoitti Harvard Business Reviews’ssa, että uusi tilanne edellyttää vahvaa luottamusta. Aiemmin kaikki pystyivät olemaan asioista selvillä, koska asiat selkiytyivät viimeistään vapaamuotoisessa jutustelussa tauoilla. Nyt asioita kannattaa kerrata ja lähettää säntillisesti muistioita esilletuoduista asioista. Yksinäisyydessä mielikuvitus voi lähteä herkästi laukalle. Tässäkin nopea sisäinen viestintä auttaa. Organisaatioiden läpinäkyvyys vahvistaa joukon luottamusta johtoonsa ja koko toimintaan.

Erityisesti ujompien kokoustelijoiden panosta tulee hakea entistä enemmän, jotta kaikilla olisi selkeä käsitys organisaation tilanteesta. Hiljaisten osaaminen jää nykytilanteessa entistä helpommin piiloon, koska heitä ei edes näe!

Päivän paras tunti – ruokatunti!

Uudessa työnteon mallissa voi olla mahdotonta pitäytyä vanhoissa tutuissa rutiineissa. Tämä on osittain hyvä asia. Etätyö mahdollistaa iloa tuottavia taukoja, mutta riskinä on päivien venyminen. Yhteiset säännöt koskevat myös sitä, kuinka yksilö kohtelee itseään.

Selkeys liittyy työn sisältöön mutta myös tekemisen muotoon. Hyvät rutiinit tuovat selkeyttä työn ja vapaa-ajan välille. Toimintatapoihin kuuluu myös se, että toisten rutiineja kunnioitetaan. Tiimin kokouskäytännöt tai  24/7 viestintä eivät saisi pilata mahdollisuuksia ruokailuun tai iltavapaaseen.

Linkitin yrittää ratkoa näitä ongelmia. Selvitämme, miten keskustelu kulkee ja lähdemme etsimään korjauskeinoja.

Antti Sillanpää

Lisää aiheesta:

https://hbr.org/2020/03/8-ways-to-manage-your-team-while-social-distancing

https://hbr.org/2020/03/15-questions-about-remote-work-answered

https://nakoislehti.hs.fi/ 6.12.2020

https://www.wsj.com/articles/remote-work-is-here-to-stay-bosses-better-adjust-11596395367

https://hbr.org/2020/04/3-tips-to-avoid-wfh-burnout

Kuva: Photo by CDC on Unsplash

The post Diagnoosina Teams ja Zoom -allergia appeared first on Linkitin Oy.

Kun maailman huomio keskittyi Yhdysvaltojen Georgiaan, niin Kaukasuksen Georgiassakin äänestettiin. Kaimoja yhdistivät muun muassa äkäiset kampanjat. Kansakunnan tulisi eheytyä nopeasti vaalien jälkeen, mutta nykyinen informaatioympäristö suosii kiukun jatkumista. Voittajia on vaikea löytää, kun eripura hajottaa maan eri porukoiksi. Häviäminen on toisaalta kaikille yhteistä.

Olin tutkimassa loka-marraskuun vaihteessa Tbilisissä Georgiassa vaaleja ja disinformaatiota. Puolueet olivat yhdessä sopineet vaalijärjestelmän muutoksesta. Uusi järjestelmä pienensi äänikynnystä mutta lisäsi laskennan vaikeutta. Sopu oli unohtunut, kun tuloksia saatiin odottaa aiempaa pidempään.

Kritiikki vaalikomissiota vastaan koveni. ETYJ:n mukaan muun muassa äänestäjien painostamista tapahtui, mutta pääsääntöisesti perusoikeudet oli turvattu ja vaaleissa kilpailu toimi. Menin vaalikomission tiedotustilaisuuteen, kun komission puheenjohtaja kertoi laskennasta tiedotusvälineille, diplomaateille ja järjestöille. Ihmettelin rakennustöiden ääniä ”Eivätkö järjestäjät voisi pyytää työmiehiä lopettamaan”, tuumin itsekseni.

Todellisuudessa mielenosoittajat kolistelivat ulkopuolella. He vaativat puheenjohtajaa erotettavaksi, ja useilla alueilla edellytettiin uudelleenlaskentaa. Ryhmät olivat tyytymättömiä vaalitapaan, vaikka olivat aiemmin olleet sitä hyväksymässä.

Minkä takia yhteisistä säännöistä ollaan valmiita luopumaan? Miksi hävinnyt ei halua olla enää mukana?

Rakentava riitely

Tanja Aitomurto kirjoitti Helsingin Sanomissa 27.10.2020 rakentavan riitelyn hyödyllisyydestä: osapuolet voivat oppia toisiltaan, ja keskustelussa voi syntyä uusia ideoita ja kompromisseja. University of Illinois´n apulaisprofessori Aitamurto summaa aiheista tehtyjä tutkimuksia.

Erinomainen kolumni muistuttaa, että rakentavuus onnistuu vain, jos osapuolet kunnioittavat toisiaan. Tämä pätee varmasti niin valtioihin kuin yrityksiinkin. Rakentavassa riitelyssä jaksetaan myös kuunnella. Riitaa on keinoista, osapuolten olemassaolosta.

Jos häviäminen tarkoittaa tuhoa, kamppailut kovenevat

Kunnioitus ei mielestäni silti riitä rakentavan riitelyn rakennuspuuksi. Vähemmän kehittyneissä maissa erimielisyydet vallanvaihdosta voivat kehkeytyä väkivaltaisiksi vallankumouksiksi. Toista osapuolta voidaan kunnioittaa väkevänä vastustajana, mutta samaan pöytään ei haluta mennä. Työpaikoilla tai muissa yhteisöissä voidaan nähdä toinen osapuoli sellaisena, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. ”Me” ei kata kaikkia.

Kiistan kärjistyessä on silloin erittäin tärkeää olla voittajan puolella, joskus se pelastaa jopa hengen tai omaisuuden. Jos omat näkevät tilanteen näin selkeänä, sama pätee varmasti vastapuoleen. Tällöin haetaan vain selkeitä voittoja. Ja pelkkä ajatus siitä kiihdyttää kärjistymistä. Itsevaltiaat harvoin jäävät eläkeläisiksi kotimaahansa, sillä he tietävät pestinsä päätyttyä taistelevansa henkensä edestä. Häviäminen ei ole sallittua. Alakynnessä olijat odottavat koston hetkeä. Sovinnon kättä on vaikeampaa lyödä kuin vastustajaa.

Keskustelutapojen muuttuminen on levittänyt ”Voittaja saa kaiken” -ajattelua kaikkialla. Jättiläismäistä voittoa tärkeämpää voi olla, että vastustaja ei saa mitään. ”Voittaja saa tosi paljon, häviäjä häipyy” -on ehkä nykyaikaisempi versio.

Häviäjän on saatava siivunsa

Häviäjät eivät saa siten hävitä liikaa, muuten he jäävät yhteisöstä pois. Häviäminen voi siis tuottaa pienen voiton. Lehmänkauppoina tunnetussa neuvotteluissa osapuolet saavat erilaisia tavoitteitaan läpi. Kun voittaja ei saa yksin asioita hoidettua, niin hän tarvitsee muita tuekseen. Vaihtokaupoissa erilaiset intressit ja tuenilmaukset vaihtuvat. Osapuolet kääntävät ehkä takkiaan ja poliitikkojen uskottavuus rapisee. Kaupankäynnissä osapuolet saavat samalla hyvää edustamilleen tahoille. Ulkopuoliset jäävät ilman.   

Jos lehmänkaupat jatkuvat, niin on parempi olla sääntöjä noudattava ja rehellinen neuvottelija. Haim Shapiran Gladiators, pirates and games of trust kirjassa muistutetaan, että pelissä huijaaminen heikentää mahdollisuuksia pärjätä seuraavalla neuvottelukierroksella. Keskusteluyhteys kannattaa säilyttää koko ajan, ja yhteistyölle luodaan silloin mahdollisuuksia. Kun pidetään mukana kaikki sääntöjä noudattavat, tulee useammin voittoja itse kullekin. Ehkä pieniä, mutta enemmän.

Näkyykö työyhteisöissä lehmänkauppoja? Osakeyhtiölaki, yrityksen strategiat ja visiot sekä organisaatiokaaviot ovat virallisia totuuksia, mutta kanssakäyminen voi olla joskus jotain muuta. Toiminta tapahtuu vuorovaikutuksessa, harvemmin powerpointissa: ”Jos minä tuen kollegan projektia, niin hän varmaan auttaa minua lisävakanssin saamisessa…”, ”Kyllä minä voin tulla, mutta auttaisitko ensin…”.

Lisää aiheesta:

Tanja Aitamurto, kolumni, Helsingin Sanomat 27.10.2020 ”Luotaantyöntävät vaaliväittelyt ovat Yhdysvalloissa hukattu mahdollisuus”

Robert Axelrod (2006/1985): “The evolution of Cooperation”, Basic Books

Haim Shapira (2017): “Gladiators, pirates and games of trust – How game theory, strategy and probability rule our lives”, Watkins

Kuva: Maja Petric on Unsplash

The post Vaaleista, häviämisestä ja puheyhteydestä appeared first on Linkitin Oy.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vanhoja valheita on lähdetty kierrättämään. Edellisen kampanjoinnin aikana 2016 ihmisiä kiihdytti valetehtaiden Pizzagate-tarinointi, joka näyttää lähteneen uusille kierroksille. Alkuperäisessä huhussa yhdistettiin Hillary Clintonin kampanjajohtaja ja Clinton itse väitteisiin lapsiseksiringistä. Tämä infodemia sai jatkoa vuonna 2020 vaaleissa. Puoluepolitiikka jäi vähemmälle vähemmälle, mutta pelko pahantahtoisesta eliitistä korostui entisestään.

Tarina kumottiin monta kertaa, mutta viruksen lailla se muuntuneena jatkaa toimimistaan. Saammeko jossain vaiheessa laumasuojan infodemiaa vastaan, löytyykö siihen rokotetta, vai onko meidän pyrittävä olemaan tarpeeksi vahvoja vain kestämään näitä? Pohdin seuraavassa kutakin näistä.

Infodemian laumasuoja

Ihminen voi saada parantuessaan samalla vastustuskyvyn tautiin, ainakin joksikin aikaa. Tällainen henkilö ei myöskään tartuta muita. Riittävän monen saatua vastustuskyvyn pöpöt eivät enää löydä riittävän monia kohteita. Tauti itsessään kuolee pois.

Mitä tämä voisi olla infodemiassa? Laumasuojan onnistuminen on erittäin epävarmaa, jos pyritään torjumaan valeuutisten vahinkoja. Tavoitetilassa kuitenkin riittävän moni ihminen ymmärtää informaation jakelukanavien luonteen ja tiedotusvälineiden erot. Ajan kuluessa valeuutisten lukijat pohtivat riittävän tarkasti ennen kuin jakavat harhaisia tarinoita eteenpäin. Disinfo ei löydä uutta isäntäeläintä. Ennen kuin olemme siinä vaiheessa, moni on tullut johdetuksi harhaan ja vienyt muita mukanaan. Laumasuoja ei myöskään välttämättä koskaan synny, koska tauti itsessään heikentää koko informaatioympäristöä.  Vertauksena tauti ei ainoastaan sairastuta ihmistä vaan myrkyttää myös ympäristön missä ihminen on.

Infodemiaan rokote

Yleensä rokotteet tarjoavat immuniteetin niin, että elimistön oma puolustusjärjestelmä pystyy tuhoamaan taudin.

Minkälainen voisi olla rokote, kun taltutetaan infodemia? Disinformaation havaitseminen ja torjunta voi vaikuttaa helpolta, koska mehän näemme ja kuulemme myrkyttävät valheet, toisin kuin pienen pöpöt. Mutta onko tässä rokotteen löytyminen yhtä vaikeaa kuin syöpärokotteen keksiminen? Syykin voi olla sama: informaatio, disinformaatio ja keinot niiden välittämiseen muuttuvat koko ajan. Deep fake tekee huijauksen havaitsemisesta yhä vaikeampaa. Taitava manipulointi myös muuntuu kuten mutatoituva virus. Infodemiarokotteen löytymistä haittaa myös se, että tartunnan alkulähteenä on älykkäitä toimijoita. He keksivät koko ajan uusia keinoja pitääkseen tautinsa tuntemattomana.

Vaikka pysyvää rokotetta ei löydy, niin ongelmaan on ratkaisuja. Valheellisten huhujen tappamiseen auttaa ymmärrys isosta kuvasta. Faktapohjainen narratiivi tai kehyskertomus tukee, kun infoympäristöön satelee kummallisia harhatarinoita.  Narratiivi tiivistää organisaation tai yhteiskunnan perusolemuksen. Se on totta ja tunnetta.

Joissakin maissa on pystytty puristamaan jopa kansallinen tarina pariin lauseeseen. Virolaisten e-Estonia kertoo sanalla, minkälainen maa haluaa olla. Muiden valtioiden on ollut vaikea päästä samaan, kun kansalaisilla on erilaisia näkemyksiä.

Yhteen lauseeseen tiivistetty narratiivi on harvinainen. Helpommin kehyskertomus rakentuu arjen työssä ja toiminnassa. Vahvistamme siten omalle hyvällä tekemisellä uskoa tulevaisuuteen, ja tämä osaltaan rokottaa valheita vastaan. Esimerkkinä tästä on valtioneuvoston Suomi toimii -hanke. Kampanja on näyttänyt, kuinka erilaiset suomalaiset ovat pärjänneet tautitilanteessa. Kampanja on pyrkinyt vahvistamaan ihmisten uskoa oman elämän hallintaan, luottamusta heille tärkeisiin yhteisöihin. Tätä kautta ehkä vahvistuu käsitys, että tästäkin kriisistä maamme nousee. Pohjavireeltään myönteinen ja aina rehellinen kertomus ei ehkä ole rokote, mutta se voi olla kuin desinfioiva ja suojaava pesu valheitakin vastaan.

Yritystasolla on ollut vaikea vahvistaa omaa tekemisen tarinaa.  Yhteisöllisyys on ollut yrityksissä koetuksella. Työn tekeminen ja siihen liittyvät oheistoiminnot ovat muuttuneet heilläkin, joilla työtä on. Yhteiset kahvi- ja pikkujoulutilaisuudet ovat muuttuneet Teams-palaveroinniksi, mikä jättää työntekijät enemmän yksin aiempaa enemmän.

Infodemia – enemmän resilienssiä ja palautumiskykyä

Tauteja on monenlaisia, toiset ovat pieniä vaivoja, toiset vaativat eriasteista hoitoa ja jotkut vievät kuolemaan. Vaivoja ja tarttuvuutta tulisi lieventää, petipaikkojakin tulisi olla riittävästi ja koko yhteiskunnan tulisi silti toimia. Taudin hellittäessä meidän tulisi päästä kriisistä ulos vahvempina kuin sinne mentiin.

Mutta jos kyseessä on infodemia? Jos valekampanja iskee yhteiskuntaan tai organisaation, sen vaikutukset tulisi saada pidettyä kurissa. Se edellyttää omalta toiminnalta uskottavuutta ja ripeitä toimia, jos jossain menee vikaan. Mikäli informaatioympäristössä lentää valheita, niin pahimpiin on puututtava. Pikkuasioihin ei kannata takertua, mutta tulee arvioida, mitkä väärät väitteet sietävät oikaisua. Infodemia hidastuu, kun oma toiminta on nopeaa, läpinäkyvää ja johdonmukaista.

Usein yritykset tässä onnistuvatkin. Mutta jälleen kerran etätyö ja monessa paikassa toimiminen tuovat lisävaikeutta. Pystyykö johdon viesti tavoittamaan oman henkilöstön, joka pystyisi olemaan viestin kaiuttajana?

Joskus infodemia voi aiheuttaa laajojakin tuhoja. Pizzagate ja lukuisat muut valekampanjat kärjistivät ja kurjistivat poliittista keskustelua, ja olivat osaltaan vaikuttamassa vaalitulokseen. Asioista varmasti olisi ollut riittävästi riitelemistä, mutta pikavoittojen disinformaatio aiheutti järjestelmätason vahinkoja. Disinformaation resilienssiä ja palautumiskykyä voidaan silti saada parannettua.

Töissäni Turvallisuuskomitean sihteeristössä puhuimme poikkihallinnollisen ja -yhteiskunnallisen yhteistyön puolesta ja toteutimme osaltaan sitä. Suomessa tämä on tietysti etuoikeutettua, kun kaikki ymmärrämme, että yhteistyö on hyvästä ja siilot ovat huonosta. Joskus kuitenkin naivit totuudet ovat hyvä lähtökohta onnistuville yleistyksille. Tältä pohjalta kuitenkin uskallan sanoa, että toisen – kuinka erilainen onkaan – kuunteleminen ja yhteisten arvojen etsiminen saavat pidettyä osapuolet saman pöydän ääressä. Tämä pitää paikkansa oli kysymyksessä oleva organisaatio sitten perhe, yritys, valtio, Yhdistyneet kansakunnat tai jotain muuta. Keskusteluyhteyden vahvistaminen parantaa resilienssiä ja palautumiskykyä infodemiaa vastaan.

Lähteitä:

https://valtioneuvosto.fi/suomitoimii

https://suomitoimii.fi/

https://www.esquire.com/news-politics/news/a51268/what-is-pizzagate/

https://www.politifact.com/article/2016/dec/05/how-pizzagate-went-fake-news-real-problem-dc-busin/

https://en.wikipedia.org/wiki/Pizzagate_conspiracy_theory

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktiivinen_immunisointi

The post Pizzagate, infodemia, rokote ja palautumiskyky appeared first on Linkitin Oy.

Eräässä kyberturvallisuuteen liittyvässä harjoituksessa saimme aikaan vain aika huonon puhelinluettelon. Ne pari muuta yhteistä suoritetta olivat vieläkin keskeneräisempiä. Olimme harjoitukseen erittäin tyytyväisiä – ja syystä!

Puhelinluettelo lähti yhdistämään teemaan liittyviä toimijoita. Verkostomme alkoi muuttua näkyväksi. Eri tahot ja vastuut eivät olleet vain yksittäisiä post it -lappuja aivoissamme, vaan tiedonpalaset yhdistyivät jaetuksi yhteiseksi verkostoksi.

Luetteloon tuli henkilöitä, jotka edustivat organisaatioidensa eri haarakkeita. Siellä he pystyisivät viemään eteenpäin ongelmia korjaavia toimia. Harjoituksessa – tai oikeassa tilanteessa – tilannetta pystytään korjaamaan rivakammin, kun tiedetään kehen otetaan yhteyttä ja mitä silloin sanotaan.

Ihmiset, prosessit ja teknologia ovat kyberturvallisuuden osia, turvallisuuskoneiston rattaita. Nämä osat eivät ole erillisiä osia, mutta niiden yhteistoiminta ei myöskään synny itsestään. Päinvastoin, näissä rattaissa voi olla kitkaa, jota (sisäinen) viestintä voi vähentää. Käyn rattaita läpi seuraavissa kappaleissa.

Viestinnän ytimessä on kommunikointi ihmisten välillä. Aiemmassa esimerkissä yhden organisaation henkilö soittaa toiselle. Kyberturvallisuudessa vaikeuksia aiheuttaa, jos teknisellä tiedolla tukahdutetaan vastaanottaja. Ammattiryhmien eri slangi ja englannista väännetyt uussanat vaikeuttavat ymmärtämistä. Monesti unohtuu, että kuulijana ei olekaan samaan piiriin kuuluva henkilö. Esimerkkejä kielimuureista löytyy tekniikan asiantuntijoiden ja liiketoimintajohdon väliltä, mutta jakolinjoja löytyy paljon enemmän. Useasti kuitenkin näyttää siltä, että tekniikan ekspertit ovat ainakin se toinen osapuoli. Ellei molemmat. Harjoittelu, henkilökohtainen kokemus ja yhteyshenkilöiden käyttö vähentävät tulkintaongelmia. Kyberuhkien jatkuva muuntautuminen toisaalta lisäävät niitä.

Viestinnän merkitys näkyy myös kyberturvallisuusprosesseissa. Esimerkiksi GDPR määrittää monella tavalla oikeita toimintatapoja. Vaikka lainsäädäntö ei toimintaa rajaisi, prosessit halutaan pitää ryhdissä. Toimiakseen prosessien itsensä tulee olla selkeitä, kaikille jo aiemmin kerrottuja ja harjoitettuja. Kassakaappiin piilotettu suunnitelma ei ehdi hädän hetkellä kätköstään kentälle.

Kyberuhkat moninaistuvat teknologiamyllerryksessä, mikä voi heittää vanhat prosessit ja toimintamallit sekä käytännölliset viitekehykset roskakoriin ajastaan jälkeenjääneinä. Toisaalta, jos vanhoihin toimintatapoihin vain lisätään uusia palasia, niin ovatko ne enää tehokkaita. Jos prosessit ovat monimutkaisia ja moniselitteisiä, niin ne pysäyttävät toiminnan tai pistävät ihmiset juoksemaan eri suuntiin. Prosessista on siis voitava kommunikoida, ja sen on otettava huomioon kommunikaatio työkaluna. Esimerkkinä selkeästi ja aikaa kestävästä varautumisen viitekehyksestä on yhteiskunnan turvallisuusstrategia.

Viestijöinä ihmiset ja koneet

Rattaista kolmas, teknologia, on myös sidoksissa viestintään. Teknologia on kyberturvallisuuden perusta, ja se on myös tehokkaan, paikkarajat ylittävän viestinnän edellytys. Työkalujen kehittämisessä on huomioitava ihmisten rajoitteet. Esimerkiksi valvomoiden tai tilannekuvan kehittämisessä on pohdittava, kuinka asiantuntija käsittää näkemänsä.

Teknologian kehityksen vuoksi viestintä on yhä useammin koneiden keskinäistä toimintaa, mikä ei sekään poista riskiä siitä, että tärkeät ja oikeat sanomat eivät päädy oikeisiin paikkoihin. Jouni Pöyhönen väitöskirjassaan (2020) esittää tiedonjakamista kyberturvallisuuden johtamista käsittelevässä väitöksessään: ”Osa sairaalan datasta on pirstaloitunut erillisiin järjestelmiin, mikä luo haasteita sen keskitettyyn jakamiseen tai analysointiin. Toisaalta osa tietolähteistä, kuten potilas-, ja perimätietojärjestelmät muodostavat jo lähtökohdiltaan yhtenäisen data-alustan… Toimintaan kytkeytyvät myös kyberturvallisuuden kyvykkyydet, ihmiset, prosessit ja teknologiat, ja niiden toiminnan kehittäminen osana sairaalan turvallista toimintaa.”

Viestinnällä on siis suuri merkitys kyberturvallisuuden peruselementtien – ihminen, prosessit, teknologia – sisällä ja niiden välillä. Viestintä on kaikkialla, mutta harvemmin kuskin paikalla.

Viestintään liittyviä kyberin hallinnan ongelmia ja korjaustoimenpiteitä:

1. Ammattikielten erilaisuus vaikeuttaa ymmärtämistä – harjoittelu, henkilökohtainen kokemus, käyttäminen yhteyshenkilöitä
2. Etätyöskentely tai muut toimintatavat vaikeuttavat kommunikointia / viesti ei mene perille – sisäisen viestinnän analyysi ja tulosten perusteella toimenpiteet
3. Lainsäädännön ja muiden normien vaikutus prosesseihin
4. Kyberturvallisuuskulttuurin ongelmat – asian merkityksestä kertominen ja korjaaminen lähtee ylimmästä johdosta
5. Kassakaappisuunnitelmat eivät ole tiedossa – harjoitellaan ja tehdään normaaleista prosesseista jo turvallisempia
6. Prosessit ovat monimutkaisia – harjoitellaan, prosesseja päivitetään säännöllisesti ja hyödynnetään ulkopuolisia tekijöitä ja lukijoita
7. Prosessit vanhenevat – prosesseja päivitetään ja käytetään yleisempiä, sopeutuvaisempia viitekehyksiä
8. Viestintäteknologia ei ole käyttäjäystävällistä – suunnittelun tulisi olla monitieteistä ja käyttäjäkunnan osallistavaa
9. Koneiden välinen viestintä on sirpaloitunutta, muuttuvaa ja monimuotoista – turvallinen tuotanto ohjelmoinnissa

Lähetä palautetta (antti.sillanpaa@linkitin.fi), niin pidennetään listaa yhdessä.

Lisää aiheesta tai sen liepeiltä:

Jouni Pöyhönen 2020: Kyberturvallisuuden johtaminen ja kehittäminen osana kriittisen infrastruktuurin organisaation toimintaa

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71395

https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia/

https://www.computerweekly.com/opinion/Security-Think-Tank-Communication-processes-and-tech-a-new-beginning-for-security

https://www.cfo.com/cyber-security-technology/2019/08/overcoming-cybersecurity-communications-barriers/

https://securityintelligence.com/these-four-communication-tips-could-improve-your-cybersecurity-reporting/ https://www.cyberwatchfinland.fi/

The post Viestintä voitelee kyberturvallisuuden rattaita appeared first on Linkitin Oy.

En tiedä ajattelinko vai menikö fiilispohjalta: tapoin luontokappaleita taas turhaan. Väkivalta ei ollut kuitenkaan oikea ratkaisu kiukkua aiheuttaneeseen ongelmaani. Muurahaiset valtaavat ajoittain reitin mökillemme. Ja reitin ulko-ovelta keittiöön. Ja saunalle.

Muurahaisten yhteiskunnat ovat järjestäytyneitä tavalla, jota emme näe, emmekä täysin tunnekaan. Muurahaiset eivät ole esittäneet Powerpoint-esityksiä organisaatiokaavioistaan. Ainakaan niillä eivät toimi vanhat nyrkkisäännöt, että pomolla tulisi olla enimmillään alle kymmenen suoraa alaista. Muurahaisten maailmassa kaverit paikkaavat nopeasti, jos itse katoaa systeemistä pois. Vaikkapa mökinomistajan kengänpohjaan.

Ihmisten piirtämissä organisaatiokaavioissa on monta tasoa ja monta laatikkoa. Viestit kulkevat erityisen hyvin ylhäältä alas. Jotenkin myös alhaalta ylös. Ehkäpä myös laatikoista viereisiin laatikoihin. Mutta organisaatio on piirretty väärin! Onneksi meille kaikille.

Meillä on olemassa viralliset organisaatiokaaviot. Ne eivät kerro niinkään toiminnasta vaan enemmänkin vastuista. Virkamieskokemuksellani näen, että erityisesti isoissa organisaatioissa ja julkisella sektorilla usein ajatellaan enemmän vastuita kuin toimintaa. Voi olla perusteltua, että jotkut asiat eivät käynnisty tai etene, jos mandaatti ei ole selkeä. Yhteisiä rahoja käyttävät toimijat joutuvat olemaan tässä hyvin tarkkoja. Toisissa tilanteissa organisaatio takertuu kaavioihinsa, mutta se onkin vastuunpakoilua. Täydellistä vastausta ei ole.

Organisaatiolaatikot ovat liian rajattuja

Organisaatio ja sen jäsenet eivät pysy ahtaissa rajoissaan. Ihmiset viestivät toisilleen, harvemmin laatikoille. Tämä kommunikaatiosta syntyvä verkosto on monella tavalla todellisempi. Asiat syntyvät vaihdannassa, henkilöt jakavat tietoa, pyytävät jotain, kertovat tunteistaan, antavat käskyjä.

Sanojen ja ajatusten vaihtokaupassa suhteet tiivistyvät entisestään. Kiitollisuudenvelka tai muisto aiemmasta vaihtokaupasta vaikuttavat seuraavaan transaktioon. Kommunikaatioverkostot näyttävät, missä yhteydet tiivistyvät, ja missä ne katkeavat. (Sosiaalisen verkostojen analyysissä löydetään ja etsitään näitä yhteyksiä. Uusi katsaus verkostoanalyysiin ja -ohjelmistoihin arviointi mm. David Camacho ym. (2020): https://arxiv.org/pdf/2002.09485.pdf.)

Toiminnassa suhteet vahvistuvat tai heikkenevät, mikä on jälleen suuri ero perinteiseen kaaviopiirrokseen. Niissähän yksi viiva pyrkii kertomaan, että laatikoiden välillä on yhteys. Jos ei ole viivaa, niin sen kai pitäisi tarkoittaa, että ei ole yhteyttä. Onneksi menee taas väärin!

Ohessa esimerkkejä, milloin viestintä ei tavoita johdonmukaisesti organisaatiosi kaikkia kulmia:

1. Sama osasto/alue toistuvasti puuttuu samaan asiaan
2. Sama osasto/alue jää toistuvasti toiminnosta syrjään tai huomauttaa huonosta viestinkulusta
3. Jonkun osaston henkilöt tuovat toistuvasti kokonaisuuteen sopimattomia tai ainoastaan itselleen sopivia seikkoja
4. Esimiesten ja henkilöstön tai eri ryhmien välinen yhteistyö ei toimi sujuvasti etätyöskentelyssä, vaikka siinä ei ollut ongelmia ennen

Toisaalta ongelmia ratkovat usein viestinnän supersuorittajat, organisaatioiden sisäiset vaikuttajat. Kommunikaation solmukohdat ovat usein arvattavissa muodollisestakin hierarkiasta, mutta aktiivinen viestinvieminen edellyttää omaa panosta ja ominaisuuksia. Nämä influensserit eivät ole välttämättä yksilöitä, vaan ne voivat olla myös aktiivisten henkilöiden yksiköitä. Näistä menestystekijöistä lisää toisessa kirjoituksessani.

Viestintäverkostojen tutkiminen

Kaksi eri todellisuutta – organisaatio ja viestinnän verkosto – voivat toimia yhteen, mutta erot tulee tuntea ja ymmärtää.

Kommunikaatioverkostoja voidaan tutkia esimerkiksi kyselyillä tai selvittämällä automatisoidusti, mitä oikeasti tapahtuu. Ensin mainitussa henkilöiltä kysytään viestinnän kohteista tai sisällöistä. Osallistuminen on vapaaehtoista, ja näitä on tehty menestyksellä pitkään. Kyselyiden ongelmana on, että ihmisillä voi olla väärä käsitys omasta toiminnasta ja arviot ovat karkeita.

Toisaalta automatisoitu valvonta törmää yksityisyyden rajoihin. Maailmalta löytyy kuitenkin kaupallisia sovelluksia, jotka etsivät yhteyksiä sähköpostikommunikaatiosta tai jopa kävelyreiteistä konttorilla (lähde). Jälkimmäisten periaate on kuin koronasovelluksessa. Laitteet tietävät toistensa läheisyydestä mutta eivät välineen kantajan henkilöllisyyttä. Anonymiteetin suojaamiseen on löydetty ratkaisuja, mikä ei poista tunnetta kyttäävästä koneistosta.

Uusia lähestymistapoja kehitetään, myös yrityksessämme. Linkitin Oy analysoi viestinnän pulmapaikkoja ja supersuorituksia. Väitteemme on, että ongelma-alueita kartoittamalle sujuvoitamme organisaatioiden arkea. Se parantaa sekä työhyvinvointia että päätösten läpimenoaikoja.

Palataan vielä siihen muurahaispesään. Yksittäisen muurahaisen siirtämisessä ei ole mitään mieltä. Enkä pysty puuttumaan yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen, koska en saa dataa muurahaisten keskinäisestä toiminnasta ja omakin kielitaitoni on huono. Helppoja keinoja ei siis ole, vaan on puututtava rakenteisiin, jotta niiden vuorovaikutus ja hierarkia siirtyvät mökistä kauemmaksi. Muurahaispesän siirto on siis mökillä tiedossa, Raid jää kaappiin.

The post Organisaatiosi on muurahaiskeko – järjestyksestä ei tietoakaan appeared first on Linkitin Oy.

Olin aikoinani uutistuottajana televisiossa. Loistohomma! Tunsin olevani tärkeiden asioiden lähellä. Pääsin tyydyttämään yleisön tiedonnälkää omalta osaltani. Tilanteet muuttuivat ja vauhti tuntui jännittävältä. Kova vauhti johti myös virheisiin, jotka tietysti harmittivat. En tiedä lohdutinko enempi itseäni kuin muita tokaisemalla: ”Huomenna on jälleen uusi päivä – tehdä virheitä.”

Pyritkö sinä täydellisyyteen? Tämä tapahtuu usein sanojen tasolla, mutta todellisuudessa teot jäävät vaillinaiseksi. Suoritus jää vajaaksi, mikä tietysti harmittaa. Sen verran yritystä ehkä on, että voidaan hieman hurjemmin vaatia muiltakin.

Johtajilta vaadimme helposti täydellisyyttä, vaikka eihän siitäkään mitään tule. Erityisesti julkisuuden henkilöiden ja oman pomoportaan vajavaisuuksista revitään niin huumoria kuin hiuksia päästä.

Jotkut – mutta onneksi harvemmat kuin mediajulkisuuden perusteella voitaisiin päätellä – todella panostavat 100%:n suorituksiin. Vaatimustaso on heillä hurja. Onnistumiset voivat seurata toisiaan, koska elämä on asetettu tavoitteiden mukaisesti. Vaikka mitattavissa kohdissa onnistumisia tulisikin, ongelmat voivat ilmaantua muualla. Tämä on kolmas klappi onnistumisten ja tavoitteiden välillä.

Mahdottomia vastaan ei kannata taistella. Jos menee pieleen vaikka kunnolla yritti, niin sitten menee. Moka on mahdollisuus.

Pyrkimys epätäydellisyyteen voi tuoda parempia tuloksia kuin pyrkimys täydellisyyteen. (Olen ensimmäisestä kokemusasiantuntija, mutta tunnen käsitteenä tuon toisenkin.) Täydellisyyden tavoittelu jarruttaa vauhtia ja jopa pysäyttää etenemisen. Mikäli tavoitteet ovat korkealla, mutta sinne edetään reippaasti, voidaan päästä pitkälle. Tärkeää on tässä epätäydellisellä matkalla olla mieli avoimena uuden oppimiselle.

Yksilötasolla epäonnistumisen voiman kiteytti koripallon supertähti Michael Jordan “Olen heittänyt ohi 9000 kertaa urallani. Olen hävinnyt lähes 300 ottelua. 26 kertaa minun piti heittää voittava kori, mutta heitin ohi. Olen elämässäni mokannut uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Siksi menestyn.” ¹

Työssä oppiminen on usein sitä, että ei tee samaa virhettä uudelleen. Kannattaa siis tehdä uusia virheitä, ei vanhoja. Opimme eniten, kun uusissa ja epätäydellisissä tilanteissa teemme virheitä, jotka eivät kuitenkaan koettele liikaa. Epäonnistumisten tulisi tapahtua siten turvallisessa ympäristössä. Ensilinjassa toimivat pelastajat tai vaikkapa synnytyksessä oleva kätilö ovat henkilöitä, joiden yksittäinen teko voi ratkaista elämän tai kuoleman. Mutta yleensä näin ei ole.

Useimmat työyhteisöt ovat sellaisia, joissa yksittäinen virhe ei aiheuta merkittäviä ongelmia. Vasta virheiden kasaantuminen aiheuttaa todellisia tuhoja ja tappiota. Tuho on monen tekijän summa, ja tilanne on usein vielä pitkään muhinut.

Riittävän hyvää onnistumista riittävän usein

Me emme tarvitse yrityssankareita, vaan hyvin toimivia yksilöiden verkostoja. Henkilöt tietävät mihin suuntaan organisaatio tai työryhmä on menossa, ja itse omilla toimillaan edesauttavat sitä. Yksilöiden välinen viestintä tavoittaa kohteensa riittävän nopeasti.

Kaikkea ei siis tarvitse korjata. Menestys syntyy, kun tarpeeksi hyvä onnistuminen jatkuu kerta toisensa jälkeen. Pieleen menneet asiat olisivat usein korjaantuneet paremmalla viestinnällä ja yhteisellä ymmärryksellä. Ja jos menee pieleen, kannattaa siitäkin viestiä nopeasti ja kattavasti.

Tässä auttavat Linkitin Oy:n uudenlaiset palvelut organisaatioiden johdolle ja henkilöstöhallinnolle. Haluan tukea päätösten läpimenoa, tehokkuutta ja henkilöstön hyvinvointia verkostoanalyysin keinoin. Vuodet journalismin ja tutkimuksen parissa sekä virkamiestehtävät loivat pohjan, jolle tätä palvelua rakennetaan. Sloganimme ”Työkaveria ei jätetä” kuvaa sitä, että ryhmä saa parhaan tuloksen, kun kaikki ovat mukana. Jokainen meistä soutaa samaa venettä, vaikka joskus töppäillenkin.

Meillä on pian tulossa testivaiheeseen palvelu, jossa analysoimme viestinnän toimivuutta. Etätyötä tai hajautettua työtä tekevä organisaatio saa kuvan siitä, miten viestintä etenee. Pilottiorganisaation näkökulmasta tuote on hyvinkin valmis, mutta palvelun tuottaminen vaatii enemmän käsityötä meidän puoleltamme. Pilottiyritykset saavat valmiin tuotteen 50%:n alennuksella valmiiseen palveluun verrattuna. Tätä kirjoittaessa meillä on vielä mahdollisuus ottaa kaksi organisaatiota mukaan. Tarjous päättyy pilottien päätyttyä.

Jos kiinnostaa, laita viestiä antti.sillanpaa@linkitin.fi tai soita.

¹) https://www.youtube.com/watch?v=GuXZFQKKF7A

The post Moka on mahdollisuus appeared first on Linkitin Oy.