Kun maailman huomio keskittyi Yhdysvaltojen Georgiaan, niin Kaukasuksen Georgiassakin äänestettiin. Kaimoja yhdistivät muun muassa äkäiset kampanjat. Kansakunnan tulisi eheytyä nopeasti vaalien jälkeen, mutta nykyinen informaatioympäristö suosii kiukun jatkumista. Voittajia on vaikea löytää, kun eripura hajottaa maan eri porukoiksi. Häviäminen on toisaalta kaikille yhteistä.

Olin tutkimassa loka-marraskuun vaihteessa Tbilisissä Georgiassa vaaleja ja disinformaatiota. Puolueet olivat yhdessä sopineet vaalijärjestelmän muutoksesta. Uusi järjestelmä pienensi äänikynnystä mutta lisäsi laskennan vaikeutta. Sopu oli unohtunut, kun tuloksia saatiin odottaa aiempaa pidempään.

Kritiikki vaalikomissiota vastaan koveni. ETYJ:n mukaan muun muassa äänestäjien painostamista tapahtui, mutta pääsääntöisesti perusoikeudet oli turvattu ja vaaleissa kilpailu toimi. Menin vaalikomission tiedotustilaisuuteen, kun komission puheenjohtaja kertoi laskennasta tiedotusvälineille, diplomaateille ja järjestöille. Ihmettelin rakennustöiden ääniä ”Eivätkö järjestäjät voisi pyytää työmiehiä lopettamaan”, tuumin itsekseni.

Todellisuudessa mielenosoittajat kolistelivat ulkopuolella. He vaativat puheenjohtajaa erotettavaksi, ja useilla alueilla edellytettiin uudelleenlaskentaa. Ryhmät olivat tyytymättömiä vaalitapaan, vaikka olivat aiemmin olleet sitä hyväksymässä.

Minkä takia yhteisistä säännöistä ollaan valmiita luopumaan? Miksi hävinnyt ei halua olla enää mukana?

Rakentava riitely

Tanja Aitomurto kirjoitti Helsingin Sanomissa 27.10.2020 rakentavan riitelyn hyödyllisyydestä: osapuolet voivat oppia toisiltaan, ja keskustelussa voi syntyä uusia ideoita ja kompromisseja. University of Illinois´n apulaisprofessori Aitamurto summaa aiheista tehtyjä tutkimuksia.

Erinomainen kolumni muistuttaa, että rakentavuus onnistuu vain, jos osapuolet kunnioittavat toisiaan. Tämä pätee varmasti niin valtioihin kuin yrityksiinkin. Rakentavassa riitelyssä jaksetaan myös kuunnella. Riitaa on keinoista, osapuolten olemassaolosta.

Jos häviäminen tarkoittaa tuhoa, kamppailut kovenevat

Kunnioitus ei mielestäni silti riitä rakentavan riitelyn rakennuspuuksi. Vähemmän kehittyneissä maissa erimielisyydet vallanvaihdosta voivat kehkeytyä väkivaltaisiksi vallankumouksiksi. Toista osapuolta voidaan kunnioittaa väkevänä vastustajana, mutta samaan pöytään ei haluta mennä. Työpaikoilla tai muissa yhteisöissä voidaan nähdä toinen osapuoli sellaisena, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. ”Me” ei kata kaikkia.

Kiistan kärjistyessä on silloin erittäin tärkeää olla voittajan puolella, joskus se pelastaa jopa hengen tai omaisuuden. Jos omat näkevät tilanteen näin selkeänä, sama pätee varmasti vastapuoleen. Tällöin haetaan vain selkeitä voittoja. Ja pelkkä ajatus siitä kiihdyttää kärjistymistä. Itsevaltiaat harvoin jäävät eläkeläisiksi kotimaahansa, sillä he tietävät pestinsä päätyttyä taistelevansa henkensä edestä. Häviäminen ei ole sallittua. Alakynnessä olijat odottavat koston hetkeä. Sovinnon kättä on vaikeampaa lyödä kuin vastustajaa.

Keskustelutapojen muuttuminen on levittänyt ”Voittaja saa kaiken” -ajattelua kaikkialla. Jättiläismäistä voittoa tärkeämpää voi olla, että vastustaja ei saa mitään. ”Voittaja saa tosi paljon, häviäjä häipyy” -on ehkä nykyaikaisempi versio.

Häviäjän on saatava siivunsa

Häviäjät eivät saa siten hävitä liikaa, muuten he jäävät yhteisöstä pois. Häviäminen voi siis tuottaa pienen voiton. Lehmänkauppoina tunnetussa neuvotteluissa osapuolet saavat erilaisia tavoitteitaan läpi. Kun voittaja ei saa yksin asioita hoidettua, niin hän tarvitsee muita tuekseen. Vaihtokaupoissa erilaiset intressit ja tuenilmaukset vaihtuvat. Osapuolet kääntävät ehkä takkiaan ja poliitikkojen uskottavuus rapisee. Kaupankäynnissä osapuolet saavat samalla hyvää edustamilleen tahoille. Ulkopuoliset jäävät ilman.   

Jos lehmänkaupat jatkuvat, niin on parempi olla sääntöjä noudattava ja rehellinen neuvottelija. Haim Shapiran Gladiators, pirates and games of trust kirjassa muistutetaan, että pelissä huijaaminen heikentää mahdollisuuksia pärjätä seuraavalla neuvottelukierroksella. Keskusteluyhteys kannattaa säilyttää koko ajan, ja yhteistyölle luodaan silloin mahdollisuuksia. Kun pidetään mukana kaikki sääntöjä noudattavat, tulee useammin voittoja itse kullekin. Ehkä pieniä, mutta enemmän.

Näkyykö työyhteisöissä lehmänkauppoja? Osakeyhtiölaki, yrityksen strategiat ja visiot sekä organisaatiokaaviot ovat virallisia totuuksia, mutta kanssakäyminen voi olla joskus jotain muuta. Toiminta tapahtuu vuorovaikutuksessa, harvemmin powerpointissa: ”Jos minä tuen kollegan projektia, niin hän varmaan auttaa minua lisävakanssin saamisessa…”, ”Kyllä minä voin tulla, mutta auttaisitko ensin…”.

Lisää aiheesta:

Tanja Aitamurto, kolumni, Helsingin Sanomat 27.10.2020 ”Luotaantyöntävät vaaliväittelyt ovat Yhdysvalloissa hukattu mahdollisuus”

Robert Axelrod (2006/1985): “The evolution of Cooperation”, Basic Books

Haim Shapira (2017): “Gladiators, pirates and games of trust – How game theory, strategy and probability rule our lives”, Watkins

Kuva: Maja Petric on Unsplash

The post Vaaleista, häviämisestä ja puheyhteydestä appeared first on Linkitin Oy.