Helmikuussa 2021 Suomi otettiin aktiivikäyttöön termi ”sulku”. Sille luotiin uusia merkityksiä, jotka viitoittavat nyt toimintaa. Termi painottaa uskallusta päättää ja toimeenpanna uusia, vahvoja tekoja. Lehtien palstoilla arvaillaan motiiveja uuden käsitteen luomiselle. Arvaajien oma logiikka näkyy päätöksentekijän logiikkaa luotettavammin.

Analyyseissä tulisi yleensä keskittyä todennettaviin vaikutuksiin kuin näkymättömiin mielenliikkeisiin. Strategia toiminnassa on tärkeämpää kuin strategia puheissa. Muutama vuosi sitten minulla oli hetken brittiläinen esimies. Hän sanoi ”cock-up before conspiracy” eli ”luultavammin sekoilu kuin salajuoni” muistuttaessaan, kuinka päätöksenteko yleensä menee.

Päättämisen prosesseista saa harvemmin jännittäviä kirjoja, mutta ne taipuvat huvittaviksi postauksiksi. Tässä yksi yritys: koiramme nimen valinta. Se kertoo jotain prosesseista päätöksenteossa – tai ainakin takinkääntämisestä.

Päätöksenteko – alkutilanne

Nimen valinta on koiran hankinnassa se vaikein paikka. Pari vuotta sitten olimme kuitenkin tässä tilanteessa. Vaimo ei suostunut perinteiseen äänestykseen, kun hän pelkäsi häviävänsä. Hän ehdotti arvontaa, jossa kukin perheenjäsen laittaa omia ehdotuksiaan hattuun, joista sitten joku valitaan. Hyvä systeemi tämäkin!

Ennen Linkitin Oy:tä hankitulla virkamieslogiikalla vein tätä järjestelmää eteenpäin. Kun asia oli linjattu, hioin nimenvalinnan arpajaisjärjestelmää täydellisemmäksi ja täydellisemmäksi. Jokainen yksityiskohta oli viilattu, kaikesta oli asiallisesti viestitty koko äänestäjäkunnalle, kunnes kaikki alkoi romahtaa.

Katastrofin alku

Kuten niin monet turvallisuuskatastrofit aikaisemminkin, tämäkin lähti liikkeelle ulkopuolisen maailman vaikutuksesta. Sopimamme järjestelmä oli täydellinen mutta ympäristö muuttui. Eikä minulla ollut osaa eikä arpaa siinä. No, arpavertauskuva ei ole onnistunut, kun kysymys oli arvonnasta.

Kriisi alkoi äidistäni. Hän koki olevansa äänioikeutettu, mutta eihän hän ollut. Ysikymppinen on tietysti suojelun arvoinen, mutta tulisiko hän saada ylimääräisiä oikeuksia? Ei! Mutta miten kävi. Esikoinen antoi yhden valintamahdollisuuden mummulle. Kilttiä, mutta ei sääntöjen mukaista. Sitten mummu ja toinen lapsenlapsi keksivät uuden systeemin: arvontahatusta poimitaan pari nimeä ja niistä äänestetään.

Ja vaimoni tuki tätä muutosta! Minä vastustin tätä huojuntaa, koska meillä oli ollut yhdessä sovittu linja, jota järkähtämättömästi olin ajanut. Vaimo jopa unohti ehdottaneensa alkuperäistä järjestelmää. Kaikki syyttivät vaalien virallista valvojaa eli minua vaaliongelmista. Mutta minähän olin ongelmien selvittäjä, en niiden luoja.

Valitukseni sääntöjen muuttumisesta eivät tuottaneet tulosta. Taivuin, mutta teinkö oikein? Missä vaiheessa maailma – naapurimaat, työnantaja, äiti – on muuttunut niin paljon, että aiemmin sovittua linjaa tulisi muuttaa?

Päätöksenteko – takinkääntö

Käänsin kelkkani, koska tosiasiat olivat muuttuneet. Olin hionut entistä järjestelmää, puolustanut yhdessä sovittua näkemystä, mutta lopulta taivuin maailman edessä.

Tämä meni silti hyvin. Uusi ratkaisu oli meille parempi. Näinhän sen pitäisi ollakin – uusien faktojen tulee vaikuttaa näkemyksiin, ei toisinpäin. Takkinsa kääntäminen on ok, entiseen kantaan ei ole pakko jämähtää.  Vanhalla mielipiteellä ei ole itseisarvoa.

Maailmankuulun taloustieteilijän John Maynard Keynesin sanomaksi on esitetty: ” When the Facts Change, I Change My Mind. What Do You Do, Sir?” eli ”Kun faktat muuttuvat, muutan mielipidettäni. Entä Te?”.

Antti Sillanpää

P.S. Koiran nimeksi valikoitui Sissi. Jos Googlen kuvahausta etsii, niin ensimmäisenä vaihtoehtona on Itävallan keisarinna ja toisena kaukopartiomies. Koirallamme on aineksia kumpaankin rooliin. Toivottavasti se ei kehitä itsellensä identiteettikriisiä.

Lisää aiheesta:

Suomalaisia näkökulmia strategian tutkimukseen, ml. artikkelini

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-2496-9

Photo by Firdouss Ross on Unsplash

The post Päätöksenteko, sekoilu, motiivit ja koiran nimen valinta appeared first on Linkitin Oy.