Kyberhyökkäykset ovat hyvin yleisiä ja niiden määrä kasvaa kokoajan. Kaikki yritykset toimialasta ja koosta riippumatta ovat mahdollisia kyberhyökkäysten kohteita ja varautuminen niihin kuuluu aina johdon agendalle. 

Tietoturvauhkaan varaudutaan kahdella tavalla, teknisesti ja toiminnallisesti. Luonnollisesti tietojärjestelmät ja ohjelmistot tulee pitää ajantasalla ja suojattuna teknisesti ja fyysisesti väärinkäytöksiltä. Lisäksi on varmistettava, että yrityksen henkilöstö on koulutettu käyttämään järjestelmiä tietoturvallisesti.

Uusimmat ohjelmistot ja kirjatut käytänteet eivät kuitenkaan riitä. Varautumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on harjoitella säännöllisesti. Vain harjoittelemalla parannetaan yrityksen kykyä vastustaa kyberuhkia ja toipua hyökkäyksestä mahdollisimman nopeasti.

Valtioneuvosto antoi asetuksen tietoturvan kehittämisen tuesta eli niin kutsutusta tietoturvasetelistä 13.10.2022.

Tietoturvasetelissä on kaksi suuruusluokkaa ja se on suunnattu yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen yrityksille. Pienempi seteli on enintään 15 000 euroa yritystä kohden ja se on suunnattu erityisesti pk-yrityksille. Tietoturvaseteliä voidaan hyödyntää esimerkiksi tietojärjestelmiensä tarkastus- ja arviointityöhön tai henkilökunnan kouluttamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Isompi tietoturvaseteli on arvoltaan 100 000 euroa ja se on tarkoitettu tukemaan isompien tietoturvaprojektien toteutumista. Isommassa setelissä on 30% omavastuuosuus.

Asetus tulee voimaan 1.12.2022. ja tukea voi hakea Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskukselta 1.12.2022 alkaen.

Kyberturvallisuuskeskuksen verkkosivuilla on paljon hyvää materiaalia kyberharjoituksiin liittyen ja siellä on myös lista harjoitus- ja koulutuspalveluita tarjoavista yrityksistä. Listalta löytyy myös Linkitin Oy. 

Tarjoamme kustannustehokkaan harjoituspaketin, jonka avulla on helppo mitata mikä on organisaation kyky vastata kyberhyökkäykseen ja minimoimaan siihen liittyvän mainehaitan. Harjoituksemme on toiminnallinen ja se paljastaa kehittämiskohteet organisaation toiminnassa ja yhteistyössä kyberhyökkäyksen koittaessa. Erityinen hyöty harjoittelusta saadaan, kun se toistetaan sen jälkeen kun ensimmäisen harjoituksen esiin nostamat haasteet on ratkaistu. Tietoturvasetelillä on nyt mahdollista parantaa organisaation osaamista ja kykyä vastata kyberuhkiin valtion tuella, ilman investointia.

Mikko

Photo by FLY:D on Unsplash 

The post Tietoturvaseteli – tukea pk-yrityksen kybervarautumiseen appeared first on Linkitin Oy.

Oli todella mielenkiintoista nähdä miten ONAa hyödynnetään eripuolilla maailmaa ja keskustella eri aloja ja kansallisuuksia edustavien asiantuntijoiden kanssa ONAn erilaisista mahdollisuuksista. Tapahtumaan osallistui yli 300 osallistujaa lähes 50 maasta. Huomattavaa oli se, että Euroopan maista osallistujia oli varsin vähän verrattuna pohjois-amerikkalaisiin ja aasialaisiin. Pohjoismaalaisista bongasin vain yhden norjalaisen lisäkseni.

Tapahtuman järjestämisestä vastasi nyt toista kertaa unkarilainen Maven7-niminen yritys ja tällä kertaa tapahtuman pääteemat olivat työn tulevaisuus, ihmiset ja data sekä kulttuuri ja muutos. Jokaisen päiväteeman alustukseksi oli tapahtumaan saatu varsin mielenkiintoinen kattaus keynote-puhujia ja esittelen tässä lyhyesti päällimmäisenä mieleeni jääneet huomiot.

Ensimmäisenä päivänä keskityttiin työn tulevaisuuteen. Teeman mukaisesti esillä oli paljon erilaisia tutkimuksia etätyön vaikutuksista työhön ja organisaatioihin. Keynote-puhujia ensimmäisenä päivänä olivat Michael J. Arena ja Renil Kumar. Erityisesti mieleeni jäi Arenan esitys, jossa hän referoi kirjaansa ”Adaptive space” ja esitti mielenkiintoisia tutkimustuloksia etätyön vaikutuksista. Yksinäisyyden tunne ja ongelmat yhteistyössä ja kommunikaatiossa olivat hänen mukaansa suurimpia haasteita jatkuvassa etätyössä. Lisäksi Arenan esityksestä jäi mieleen miten erityyppinen sosiaalinen pääoma eli verkostot (bonding/bridging) vaikuttavat mm. tuottavuuteen, innovaatioon tai kulttuuriin.

Toisena seminaaripäivänä teemana oli ihmiset ja data. Päivän alustajina toimivat järjestävän organisaation toimitusjohtaja, András Vicsek, joka esitteli muutamia mielenkiintoisia keissejä ONAn perustuvista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Päivän toinen puhuja, Nicolas Petit, tuuletti ajatuksiamme siitä, miten konnektoituneessa maailmassa jo elämme ja miten meneillään oleva datavallankumous muuttaa sitä edelleen.

Alustusten jälkeen osallistujien kesken virisi varsin mielenkiintoinen keskustelu siitä miten henkilön tietosuoja toteutuu ONA-tutkimuksissa. Yhtenä haasteena ONAssa on se, että usein olisi hyvä tietää, keitä analyysin osoittamat vahvat verkostoitujat tai toisaalta yhteistyön ja viestinnän ulkopuolelle jäävät ovat yksilöinä eikä pelkästään osajoukkoina tai ryhminä. Eräänä ratkaisuna todettiin yksinkertaisesti luvan pyytäminen kyselyihin osallistuneilta tai heiltä, joiden henkilöllisyys halutaan jakaa.

Yhdessä case-esimerkissä mm. Telenor on koonnut tutkimuksessa esiin tulleet ”vahvat vaikuttajat” säännöllisiin tapaamisiin HR-johdon kanssa jakamaan tietoa ja keskustelemaan yritystä ja työtä koskevista asioista. Menettelyn kerrottiin olevan menestys, mutta olisiko se onnistunut ellei näitä henkilöitä olisi tunnistettu?

Viimeisen päivän puhujat olivat edellisten tapaan varsin kovaa kaliiberia. Päivän teemaan, kulttuuri ja muutos, liittyen Leandro Herrero piti varsin lennokkaan esityksen yrityskulttuurista ja muutoksesta. Myös Herrero on käyttänyt verkostoanalyysiä tutkimuksissaan ja esityksessään hän perusteli, miten kulttuurin muutos usein epäonnistuu koska keskitytään vääriin asioihin, kuten yksisuuntaiseen viestintään ja annettuihin malleihin tai vääriin keskusteluaiheisiin. Kulttuuri on työpaikka, työpaikka ei ole kulttuuri, oli hänen viestinsä yleisölle. (Culture is the new workplace. Not within)

Tapahtuman viimeinen keynote-puhuja oli Rob Cross, joka keskittyi esityksessään hiljattain julkaistun kirjansa, ”Beyond collaboration overload” keskeisiin teeseihin. Tämän päivän työelämä vaatii varsin monipuolisia yhteistyötaitoja ja helposti näännymme erilaisten ristipaineiden alla. Hän osoitti miten tutkimusten perusteella viisas verkostoituminen ja verkostojen hyödyntäminen auttaa jaksamaan ja pärjäämään.

Lähes kaikissa esityksissä sivuttiin tämän hetken isoja kysymyksiä, miten diversiteetti, inkluusio, tasa-arvo ja esteettömyys toteutuvat organisaatioissa. Osallistujilla oli hyviä esimerkkejä miten ONAa on hyödynnetty tutkittaessa näitä teemoja erilaisissa ympäristöissä ja tulevina vuosina tullaankin julkaisemaan paljon tutkimuksia, joissa ONA-menetelmin näitä asioita on selvitetty.

Tapahtumaan osallistuminen oli varsin antoisaa tällaiselle vasta hiljattain ONA-maailmaan tutustuneelle. Oli hienoa huomata, miten verkostoanalyysimenetelmää hyödynnetään ympäri maailmaa erilaisten organisaatioiden hyödyksi ja hyvin erilaisiin tarpeisiin.

Jos seminaarin tallennetut esitykset kiinnostavat, niin ota yhteyttä. Tämä linkin takaa löytyy vielä seminaarijärjestäjän lyhyt yhteenveto: https://orgmapper.com/the-future-of-work-is-human-connections/

Mikko

Photo by Alina Grubnyak on Unsplash

The post ONA Summit 2021 appeared first on Linkitin Oy.

Epäonnistumisella tarkoitetaan, että yhdistymiselle asetettuja tavoitteita ei saavuteta. Tavoitteena usein miten on parantaa ostavan yrityksen suorituskykyä tai pienentää kustannuksia. Toisaalta kaupan tavoitteena voi olla hakea muutosta ostavan yrityksen omaan liiketoimintaan. Mikäli asetettuihin tavoitteisiin ei päästä ennakkoon asetettujen mittareiden mukaan, on transaktio tuomittu epäonnistuneeksi.

HBR:n artikkelin ajoista (2011) on tultu eteenpäin, enkä usko, että epäonnistumiset millään mittarilla enää ovat tuota mainittua, 70-90 % luokkaa. Se lienee kuitenkin selvää, että epäonnistumisia tulee ja juurisyihin tarjoaa Forbesin kirjoituksessaan mielenkiintoisen näkökulman organisaatio- ja strategiakonsultti David W. Garrison.

Hän katsoo, että suurin syy epäonnistumiseen yrityskaupoissa ja fuusioissa on se yksinkertainen tosiasia, että ei nähdä metsää, tässä tapauksessa ihmisiä, puilta. Hän määrittelee neljä perussyytä yrityskauppojen epäonnistumisille:

1. Hybris – ostavan yrityksen johto on liian varma itsestään ja kyvyistään. Se tulkitsee kaikki merkit itselleen positiivisiksi, eikä näin ollen osaa välttämättä nähdä missä ovat väärässä ja missä näkyy vaaran merkkejä. Ostopäätös on tehty jo ennen kuin kaupankäynti alkaa eikä excel näytä ihmisten osaamiseen tai asenteisiin liittyviä riskejä.
2. Mikä on todella ostettavan yrityksen menestyksen taustalla? Ei ymmärretä tai perinpohjaisesti selvitetä menestystekijöitä ja tehdään olettamuksia perustuen omaan kokemukseen. Löytyvätkö todelliset osaajat ja tietäjät vain organisaatiokaaviota tutkimalla?
3. Puutteellinen tai puuttuva arvio osaajista ja tekijöistä. Uuden organisaation luominen on enemmän taidetta, kuin tiedettä koska tunteella tehdyillä päätöksillä on iso rooli. Miten voidaan tuoda tietoa tulevaa organisaatiota koskeviin päätöksiin?
4. Puutteellinen tai epäselvä ”yhteiskuntasopimus” kahden johtoryhmän kesken. Miten uusi johto saadaan toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen samoilla pelisäännöillä?

Garrison tarjoaa kolme steppiä edellisten taklaamiseksi. Ensinnäkin hän peräänkuuluttaa nöyryyttä ostavalta organisaatiolta ja toiseksi aitoa uteliaisuutta ostettavaa organisaatiota kohtaan. Kolmanneksi hän muistuttaa keskustelemaan ja sopimaan pelisäännöt ostokohteen johdon kanssa.

Itselläni on ollut matkan varrella erilaisia rooleja yrityskaupan jälkeisissä integraatioprosesseissa. Niiden tuoman kokemuksen perusteella voin hyvin yhtyä Garrisonin näkemyksiin. Excelissä kaikki näyttää hyvältä, varsinkin kun ollaan ostettavan yrityksen kanssa samalla toimialalla, mutta tavoitteista jäädään, koska ei saada keskeisiä toimijoita ”mukaan” yhteiseen tekemiseen kaupan jälkeen. Mikä vaikutus on johtoryhmän uudelleenjärjestelyllä tai uusien toimintamallien puskemisella ilman, että saadaan ne oikeat organisaation sisäiset vaikuttajat, influenssorit, mukaan pelaamaan samaan maaliin?

Organisaation verkostoanalyysillä voidaan selvittää, minkälainen on työyhteisön vuorovaikutusverkosto. Nähdään, miten se poikkeaa piirretystä organisaatiokuvasta ja missä rooleissa todelliset vaikuttajat toimivat. Tätä tietoa voidaan hyödyntää, kun viedään uusia tavoitteita ja yhteistä strategiaa läpi yhdistyvien organisaatioiden. Organisaation verkostoanalyysi toimii myös hyvänä ennen-jälkeen mittarina, kun arvioidaan integraation edistymistä. Nähdään miten kaksi organisaatiota alkaa toimimaan keskenään vuorovaikutuksessa ja miten sisäiset verkostot vahvistuvat.

Jos haluat parantaa tulevan yrityskaupan onnistumisen mahdollisuuksia, niin keskustellaan miten Linkitin voi auttaa dynaamisella organisaation verkostoanalyysilla.

Mikko

HBR: https://hbr.org/2011/03/the-big-idea-the-new-ma-playbook

Forbes: https://www.forbes.com/sites/forbescoachescouncil/2019/06/24/most-mergers-fail-because-people-arent-boxes/?sh=6a4dc6bd5277

Kuva: A. Sillanpää

The post Suurin osa fuusioista ja yrityskaupoista epäonnistuu! appeared first on Linkitin Oy.

Kävimme aikoinaan työyhteisössä päivittäin läpi edellisen päivän suoritukset. Toiminnan laatu edellytti nopeaa palautetta ja toisaalta palautumista. Paikallaolijat kertoivat mielipiteensä, mikä toimi kohtuullisen hyvin keskinäisen kunnioituksen ansiosta. Muut saivat keskustelusta tiivistelmän. Ja tässähän homma floppasi. Pääkonttorin ulkopuolella yksin työskennelleet loukkaantuivat usein palautteesta. He lukivat rivien välejä toisella tapaa kuin läsnäolleet.

Etätyö on tuonut meidät kaikki samaan tilanteeseen. Susijengin päävalmentaja Henrik Dettman kuvaa Helsingin Sanomissa 12.3.2021, kuinka etätyön digitaalisessa maailmassa keskinäinen ymmärrys vaikeutuu. Jalkoihin jäävät ne, joiden voimavaroja on sanaton viestintä.

Mielikuvituskaveri ja vuoropuhelu

Jos emme tiedä, mitä muut tarkoittavat, niin mielikuvituksemme täyttää aukot. Mielikuvituskaveri kertoo, mitä asioista pitäisi ajatella, kun tietoa ei ole tarpeeksi. (Selvyyden vuoksi, en puhu tässä mielenterveydestä vaan kevyemmän tason koettelevista tilanteista.)

Pieleen menee, jos mielikuvituskaverilta kysyy ja saa vastauksen. Kenenkään pää ei pidä tyhjyydestä. Informaatiotyhjiö täyttyy aina kuten laajemmissakin ympyröissä. Jokaisen pitää yrittää pitää huolta, että se ei täyty liikaa tai huonoista asioista.

Mielikuvituskaverin pahaenteisyys varoittaa huonoista suhteista työkavereihin. Vaikka alkuperäinen tilanne ei olisikaan totta, niin pelkotila rasittaa niin yksilöä kun joukkoakin. Yksilötasolla psykologi Jason Brooks kertoo, kuinka hyvinkin konkreettiset siirtymät ja tauot auttavat. Lisäksi selkeyttä tuo, jos kysyy suoraan itseltään: ”Mitä tahdon ja mitä pelkään? Pitäisikö tehdä asialle jotain?”

Mikä pysyy, mikä muuttuu?

Tämä on yksilötason ja koko organisaation ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen painotti Ylen uutisissa esimiesten aktiivista roolia uudessakin tilanteessa: tehtävistä ja vastuista on kerrottava ja huolenpito on välitettävä.

Yhteisen tekemisen pakottaminen parin digitaalivälineen putkeen aiheuttaa työn tekemiseen pysyviä muutoksia. Emme tiedä vielä, mitä on tapahtunut, ja mikä on tuloillaan. Meidän on tunnistettava, mitä tappioita tuli matkalla, jotta voidaan ripeämmin toipua. Meidän on tunnistettava hyödyt, joiden varaan voimme jatkoa rakentaa. Tarvitsemme lisää tietoa.

Olemme Linkitin Oy:n ja yhteistyöorganisaatioiden kanssa tehneet selvityksiä, kuinka sisäinen viestintä nyt pelittää. Olemme löytäneet käytännön toimenpiteitä haasteiden voittamiseksi, ja asiakkaamme ovat olleet tyytyväisiä. Analyysimme on yksi keino miettiä seuraavia askeleita. Ota yhteyttä, jos aihepiiri kiinnostaa.

Antti Sillanpää

The post Työyhteisön vuoropuhelu työkaverin vai mielikuvituskaverin kanssa appeared first on Linkitin Oy.

Jouduin pahasti huijatuksi – onneksi! Varhaisteininä liikunta oli minulle puuduttavaa ja pakkoa. Laiska ei jaksa yksinään innostua. Mutta joukkueessa luulin leikkiväni, ja tulin vahingossa myös urheilleeksi. Yhteisessä pelissä tuli yritettyä tavalla, johon en ennen pystynyt (=viitsinyt). Yhteenkuuluvuus tekee ihmeitä.

Porukka kantaa, kun itse ei jaksa. Porukalle antaa, kun itselle ei viitsisi. Totuudet on vahvistettu myös korona-ajan seurantatutkimuksissa. Työterveyslaitoksen ”Miten Suomi voi?” -tutkimus teki mielenkiintoisia havaintoja. Yhteenkuuluvuuden lisääntyminen selitti:

• 34% tylsistymisen vähentymisestä
• 27% työuupumuksen vähentymisestä
• 25% työtyytyväisyyden kohoamisesta
• 20% työn imun lisääntymisestä

Luvut ovat kovat ja osoittavat, että tähän kannattaa puuttua!

Yhteenkuuluvuus ja oikeudenmukaisuus vahvistavat

Oikeudenmukaisuuden tunteen muutokset selittivät 35% työn imun ja 34% työtyytyväisyyden muutoksista. Epävarmuuden kasvu oli merkittävä tekijä pahentamassa työuupumusta (26%) ja tylsistymistä (13%). Nämä kolme tekijää (yhteenkuuluvuus, oikeudenmukaisuus, epävarmuus) selittivät kaksi kolmasosaa havaituista muutoksista. Etätöissä työhyvinvointi keskimäärin parani, jos nämä asiat on kunnossa.

Muutokset eivät ole suuria, mutta tärkeitä. TTL:n tutkimus osoittaa, kuinka etätyöt ovat monille tarkoittaneet itsenäisempää toimintaa, mikä on torjunut tylsistymistä. Suomalaisen FutuRemote- tutkimuskonsortion tutkimus osoittaa samaa: suomalaiset pystyvät tekemään etätöitä tyytyväisinä ja tehokkaina, kun asiat on järjestetty oikein.

Hyvä hyödyttää

Myönteiset tekijät vaikuttavat myös toisiinsa. Yhteenkuuluvuus vähentää epävarmuutta. Myötätunnon osoittaminen on osoitus siitä, että olemme yhtä.

Oikeudenmukaisuus luo normeja, joiden mukaan tule toimia aina, kun myötätunto keskittyy yksilön auttamiseen juuri nyt. Myötätuntoisessa työpaikassa työntekijät suhtautuvat myös yritykseen positiivisesti ja myönteisyys kestää pitkään. Myötätunto ei ole ainoastaan inhimillistä ja stressiä vähentävää, vaan myös yritykselle kannattavaa.

Myötätunnon välittäminen vaikeutuu etätöissä. Myötätuntoa osoitetaan tässä ja nyt, mikä on piuhojen päässä vaikeampaa. Oikeudenmukaisuus on tunne yhtäläisestä kohtelusta koko ajan: tässä, nyt, vierellä ja tulevaisuudessa.

Tieto ohjaamaan väistämätöntä muutosta

Kun etätyö on yleistynyt ja pitkälti hyväksi havaittu, niin muutosta on turha pysäyttää. Vanhoihin työn malleihin jämähtäminen kuluttaa ihmisiä ja lykkää väistämätöntä. Riskin paikat on kuitenkin tunnistettava ja ongelmat korjattava.

Henkilöstökyselyt ja erilaisten toimintatapojen mittaaminen antavat johdolle näkemyksiä, mihin toimenpiteiden tulisi kohdistua. On pystyttävä arvioimaan, kuinka yhteenkuuluvuus leviää. Olemme Linkitin Oy:ssä kehittäneet analyysimenetelmää, jonka taustalla on meidän ajatuksemme ”Työkaveria ei jätetä”. Testiorganisaatioistamme on löytynyt jo hyviä kehittämisen paikkoja, mikä on erinomainen asia.

Sisäisen viestinnän on saatava kaikki mukaan, kun fyysinen etäisyys nakertaa jaksamista. Kuten uudet tutkimukset ovat osoittaneet, etätyö on useassa asiassa hyvästä. Hyvää on nyt levitettävä, ja riskejä vähennettevä.

Antti Sillanpää

Lisää aiheesta:

https://www.ttl.fi/tutkimushanke/miten-suomi-voi/

https://www.ttl.fi/suomalaiset-ovat-etatoissa-tuotteliaita-ja-tyytyvaisia-mutta-tyoyhteison-fyysinen-etaisyys-nakertaa-jaksamista/

https://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/suomalaiset-ovat-etatoissa-tuotteliaita-ja-tyytyvaisia-mutta-tyoyhteison-fyysinen-etaisyys-nakertaa-jaksamista-%E2%80%93-uusia-tyotapoja-tarvitaan

https://www.aalto.fi/fi/uutiset/suomalaiset-ovat-etatoissa-tuotteliaita-ja-tyytyvaisia-mutta-tyoyhteison-fyysinen-etaisyys

https://drive.google.com/file/d/1avFfLV3_ZGxEwmp65y8G89VDibcXGKXc/view

https://cohumans.net/2020/08/31/webinaari-inhimillisesti-kestava-etatyoelama-miten-kavi-myotatunnolle-ja-eettisyydelle-koronakevaan-tyoyhteisoissa/

https://hyplus.helsinki.fi/joskus-myotatunto-on-oikeudenmukaisuuttakin-tarkeampi-taito-johtajalle/.

https://positivepsychology.com/compassion-at-work-leadership/

https://greatergood.berkeley.edu/article/item/why_compassion_in_business_makes_sense

Photo by Nathan Dumlao on Unsplash

The post Töissä tylsää ja uuvuttavaa – tutkimus kertoo parhaat lääkkeet appeared first on Linkitin Oy.

The credibility of the U.S. presidential election voting system has been questioned in entirely new ways. Despite the harsh debate, there has been little, if any, evidence. In regards to cyber security, one of the most interesting arguments is the role of Dominion Voting Systems, a company that supplies voting systems, in Joe Biden’s election victory.

On November 12, 2020, President Trump tweeted: ”Report: Dominion deleted 2.7 million Trump votes nationwide.” Sidney Powell, one of Trump’s lawyers, suggested, among other things, that the number of votes received by the Democratic Party on Dominion’s machines increased and that the votes were processed abroad. The allegations also included that the “oligarchs and dictators” set up a company with strong ties to Venezuela, China and Iran. There are also the most peculiar claims about Dominion’s secret algorithms circulating the Internet.

The company’s reputation management has not been able calm the storm. In its response, it has revealed, among other things, its private, American ownership. The Canadian-based company recalls that the election results can be easily checked. And so it has been done. An MSN feature had counted whether Biden had received more votes in constituencies supported by the Dominion system. Regardless of the counting system, Biden was the winner in the review done by ten constituency states. Harri Hursti, an election security expert interviewed by the New York Times in Georgia, believes that Dominion is being blamed for actions that it is not guilty of.

From the perspective of traditional media and fact-checkers, Dominion seems to be telling the truth. However, the company had become a target of Trump supporters already in the previous election. Dominion had donated to the Clinton Foundation, but donations had also been made to Republican Senate Majority Leader. In a project supported by the Clinton Foundation in the Caribbean, Dominion equipment had been used.

Electronic voting possesses its own risks, which are also anticipated. It is common American practice that processes are decentralised. There are more than ten system vendors, three of which are considerably larger. This contributes to reducing the chance that fraud could be inflicted everywhere.

The Fastest Hand Wins

Individuals that seek to defend the truth lag behind when the perpetrator is free to choose its target. Since the information domain is filled quickly, one should, without hesitation, attempt to surpass their shortcomings. In the case of Dominion, it is seen that fact-checking and traditional journalism did not have time to alleviate the outrage. The idea that foreign forces and the opposition had fiddled with voting devices was planted in the susceptible minds of the people. And this case was just one of many complementary conspiracy theories .

People’s opinions are very difficult to alter. Those who make original claims can always demand more evidence. It is often difficult to give evidence of a non-event result. In similar contexts, the Kremlin’s explanations are often such that it disputes the facts presented by others and always demands more information. This cycle of denial and demand for additional information can be extended indefinitely.

Action against the truth is hostile, be it from any direction. To disassemble is easier than to repair. It will take decades to repair the trust that has now been tarnished.

Access to Unbiased or Diverse Information

The distributor of disinformation benefits from being able to decide where and when to start spreading fraudulent information. By preventing people from accessing information, the impact of the attack can be enhanced. Opinions are made so fast that perhaps even a day’s delay can cause irreversible damage. Sharing diverse information during elections is particularly important. This is another reason why the media should ensure its cyber security.

In free societies, there are various routes information can take and its flow is more difficult to prevent. By extensive circulation of disinformation, the assailant can reach the same desired result. The consumers believe it to be true due to the recurrence of similar stories, even if individually they seem inconceivable. Googling ‘Dominion’ will bring up very similar conspiracy theories on the subject.

The corona virus, new pandemics and the possible fears of terrorism bring about new problems to the voting system. Voters or journalists will not be able to meet the candidates. The reduction in natural contact weakens the link between the voter and the politician and underlines the importance of security, fairness and diversity in digital communications.

Social media giants provide us with information, yet whether it is unbiased is unknown. Studies have shown how recommendation algorithms reinforce bubbles. Invisible recommendation algorithms are particularly intimidating because it is not known how they restrict the flow of data. Companies themselves do not currently have enough incentives or regulation to ensure equal and reliable access to information for voters. In addition, we as citizens do not demand better access to information that we do not like. It is natural for us to surround ourselves with like-minded people and content.

Measurable security is only one dimension

I discussed the matter of electronic voting systems with two international experts. They were familiar with the systems and their undeniable advantages. The other turned to me and asked about the Finnish approach. I referred to the Finnish paper-ballot-booth voting system when answering: “We are very conservative in this matter. We have a reliable system and we do not want to give it up. ”

In connection with the previous Finnish elections the Prime Minister’s Office, the Ministry of Justice and the Security Committee launched the “Best Elections in the World” campaign to remind people of the reliability of the system and that one should be proud of our election system. Finland’s simple and traditional way of voting is understood by everyone. Simple matters are easy to explain. What is easy to explain is credible.

Thus, the security of systems must be proven not only by facts but also by intuition and perception. In addition, evidence must be accessible when needed, which is starting to sound like an almost impossible feat. A cyber security system must not only be secure it must also look, sound and feel secure.

Antti Sillanpää

This piece was originally published on recent CyberwatchFinland magazine. More about the topic:

Cyberwatch Finland magazine – 1/2021

https://www.dominionvoting.com/election2020-setting-the-record-straight/

https://www.businessinsider.com/sidney-powell-hypes-election-lawsuit-despite-trump-disowning-2020-11?r=US&IR=T

https://www.reuters.com/article/uk-factcheck-dominion-software-trump-law-idUSKBN27S2Z9

https://www.msn.com/en-us/news/politics/swing-state-counties-that-used-dominion-voting-machines-mostly-voted-for-trump/ar-BB1bxn03

https://www.nytimes.com/2020/11/11/technology/no-dominion-voting-machines-did-not-delete-trump-votes.html

https://en.wikipedia.org/wiki/Dominion_Voting_Systems

https://www.snopes.com/fact-check/rumor-alert-dominion-voting-systems-fraud-claims/

https://www.politifact.com/factchecks/2020/nov/13/facebook-posts/no-evidence-dominion-voting-systems-caused-widespr/

https://www.nbcnews.com/better/lifestyle/problem-social-media-reinforcement-bubbles-what-you-can-do-about-ncna1063896

https://heavy.com/news/dominion-voting-systems-glitch-clinton-pelosi-michigan-georgia/

https://apnews.com/article/fact-check-trump-legal-team-false-claims-5abd64917ef8be9e9e2078180973e8b3

Photo by Element5 Digital on Unsplash

The post Credible Security = Facts + Perceptions appeared first on Linkitin Oy.

Kolistelen mökillä kovaa vauhtia pölynimurilla. Samsungin isot pyörät hyppivät kynnysten yli, ja välillä matka pysähtyy. Johdot, letkut, siivoja itse solmussa. Inhoan tätä. Siivoaminen on minulle velvollisuus, ei nautinto. Mutta ulkoa on tullut roskia, ja koiramme on sotkenut lisää. Ei tämä sotku kyllä minua vielä haittaisi. Mutta vaimo tulee mökille illalla, ja hän laittaa paikan kiivaasti järjestykseen, ellen ole tehnyt sitä ensin. Se ei olisi hyvä alku hänen viikonlopulleen.

Imurin on siis käytävä, tavaroiden on löydettävä paikkansa nopeasti. Pohdin, että tulisiko minun kehua ahkeruuttani myös hänelle. Mainostaa, että siisti mökki on minun reippaan työni tulosta. Vai olla vaatimattomasti hiljaa pienestä ponnistelustani, ja vain luoda eleettömästi parempia puitteita perheelleni. Kehunko itseäni vai olisinko luonteeltani vähän parempi?

Haiseeko omakehu?

Puhe töistä ja työnjaosta pohdituttaa. Kuinka työpaikoilla voidaan nostaa omia saavutuksia esille niin, että omakehu ei pilaa yhteistä tekemistä? Tuumailuja ehkä auttaa, kun muutamme näkökulmaa niin yksittäiseen imuroijaan kuin yhteiskuntaankin. Kansakunnan tasosta voidaan ottaa helposti mallia, mitä tehdä ja erityisesti mitä varoa.

Suomea sanotaan konsensusyhteiskunnaksi, vaikka se antaa liian siloisen kuvan yhteiskunnan jännitteistä. Asioista on pyritty sopimaan, erityisesti kun Suomi ei ollut vielä maapallon kärkimaita. Sopimisen tapa syntyi varmaankin pakosta, ei ilon kautta. Kansakuntaa on rakennettu, vaikka yksituumaisuutta olisikin ollut vähän. Ryhmät ovat ennenkin nähneet, että heidän etujaan eivät muut aja. Takavuosina kuitenkin nähtiin, että vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia. Nähtiin, että riidoista huolimatta on tukku asioita, joista voidaan sopia. Konsensuksen tekeminen on aina ollut tuskaa, mutta erikseen ollessa useimmat ryhmät häviävät. Sopimista tuki se, että yhteisiäkin, jaettuja arvoja tai asioita löytyi.

Tällä hetkellä sopiminen ei ole kansainvälisesti suosiossa. Omia hyviä tekoja kehutaan vähemmän, kun keskitytään haukkumaan toisia. Ryhmät eivät näe toisissa mitään samaa kuin itsessä, joten kompromisseille ei nähdä samaa tarvetta. Yhteistä tavoitetta tai puolustamisen tarvetta ei ole. Repivälle riidalle on entistä vähemmän pidäkkeitä. Yhteiskunnan hyvä tila otetaan annettuna, ja siltä pyritään saamaan etuja omalle joukolle. Tältä se ainakin kuulostaa ryhmän ulkopuolisen korvin.

Strateginen kommunikaatio: teko – laajempi kokonaisuus – yhteinen narratiivi

Hajottamista tai toisaalta omien saavutusten korostamista katsotaan erityisesti työyhteisöissä pahasti. Tällaiset puheet näyttäytyvät itsekkäinä, vaikka tavoitteena olisi koko joukon menestyminen. Kovimmat kehut tai kärjistykset tuleekin liittää laajempaan hyvään, jos tavoitteena on pitää yhtä. Laajempi yhteys ei saa jäädä epäselväksi kenellekään.

Toimiva yhteiskunta on yhteispelin tulosta. Meidän tulisi arvostaa omia, yhteisiä ja sen toisenkin ryhmän panosta tässä kaikessa. Meidän tulisi tietää, mitä me yksin ja yhdessä olemme tehneet. Mutta kuka kertoo, mitä hyvää olemme tehneet? Mitä hyvää se toinen porukka on saanut aikaiseksi?

Meidän tulisi kehua itseämme, ja meidän tulisi löytää kehumisen aihetta siitä toisestakin yksilöstä. Esimerkiksi valtion tulisi viestiä johdonmukaisesti, miten tähän hyvään on päädytty. Hieno esimerkki on Suomi 100 -juhla, joka ei ollut pönöttävä juhlakonsertti ensimmäiselle sadalle vuodelle. Tapahtumien summa oli lähtölaukaus seuraavien sadan vuoden menestykselle. Itsemme kehuminen ei ole syntiä, kun se perustuu faktoihin. Meidän on muistettava saavutettu hyvä, kun pyrimme parempaan. Strategista kommunikointia on kertoa oma tulevaisuuteen uskova ja koko porukan kokoava tarina.

Takaisin lomapaikkaan: koira iskee imurinjohtoon hampaat irvessä. Käsken irrottaa, mutta eläin ei usko. Vakuuttelut myöhemmästä ruokahetkestä eivät paina, kun on mahdollisuus ankaraan painiin mölyävän letkukasan kanssa. Kiittelen itseäni, kun tehtävä tuli ajoissa hoidettua.

Kerroin vaimolle, että olin siivonnut. Kehuin itseni lisäksi myös vähäsen Samsungin imuriakin sen imutehosta. Ja, että koirakin yritti ihan tosissaan, omalla tavallaan. Strateginen kommunikaatio teoissa ja tarinoissa. Vahvistin sanoillani ja teoillani narratiivia, kuinka mökillä on mukavaa.

Antti Sillanpää

Photo by Andrew Beierle from https://freeimages.com

The post Strateginen kommunikaatio, yhteispeli ja imurointi appeared first on Linkitin Oy.

Aiemmin menit töihin ja kokouksiin autolla tai bussilla, mutta nyt sinua kuljettaa ihmeaine Zoomskypeteamslyncwhatsapp. Se on paljon tehokkaampi kuin aiempien kulkupelien menovesi. Päivässä menet ehkä kymmeneen kokoukseen maisemia vaihtamatta. Päivä – jos se joskus päättyy – on raskas, ja syöminenkin unohtui. Viestintä täytti sen. Ja huominen näyttäytyy samanlaisena päättymättömänä matkana.

Onko tuttua? Etätyöskentely tuo meille lisää vapaa-aikaa mutta samalla kuitenkin vie kaiken ajan. Tuo zoomskypeteamsjne. antaa aluksi ikään kuin enemmän happea hengitettäväksemme mutta sitten sekin poltetaan. Lisää ilmaa, huutaa konttorityöntekijä huimauksessaan!

Tilanne paranee, kun organisaatioissa on yhteinen käsitys:

• miten keskustelussa saadaan kaikki osalliset mukaan ja varmistetaan keskustelun kaksisuuntaisuus
• miten ja missä yhteyksissä työhön liittymättömistä henkilökohtaisista, tehtäviin liittyvistä ja organisaatioon liittyvistä asioista keskustellaan
• kuinka varmistetaan, että käsitellyt asiat menivät perille organisaation eri osiin
• kuinka varmistetaan, että on olemassa niin työ kuin vapaa-aikaakin.

Liika viestintä?

Etäilyyn lähdettiin siitä oletuksesta, että työntekijät muokkaavat itsenäisesti omat aikataulunsa. Tämä mahdollistaa paremmin vaikkapa kaupassakäynnin tai ulkoiluhetken päivän lomassa. Mutta tämä johti sitten – syyttä tai syystä – epäilyihin vapauden väärinkäytöstä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että joillekin on vaikea toimia yksin. Ja heille on niin yhteisön kuin esimiesten tuki erityisen tärkeää. Eikä se soolona toimiminen helppoa ole kenellekään työporukkaansa tottuneelle. Liian suuri etäisyys on varmasti vähentänyt tuottavuutta monessa paikassa.

Etäisyyttä lähdettiin monessa paikassa nopeasti kuromaan umpeen, sillä yhteinen toiminta liimaa joukkoa kasaan. Kun perinteisellä 2019-luvulla pystyttiin läpikäymään myös askarruttavia työasioita, niin uudella ajalla virtuaalikahvittelulle on ollut paikkansa. Muodollinen viestintä täydentyi jatkuvalla digiläsnäololla. Monissa paikoissa on ehkä menty liiankin pitkälle, jos tapaamiset ovat jäsentymättömiä. Kokoukset ja kahvitteluhetket menevät sekaisin ja lomittain. Palavereiden kasaantuminen johtaa myös tehokkuuden ja työilon rapisemiseen: kokouksiin osallistutaan vain näennäisesti, kun samalla hoidellaan kännykällä muita asioita. Toisaalta, jos ollaan vahvasti mukana, niin osallistuminen on intensiivisempää kuin vanhaan normaaliaikaan. Uuvuttavaa.

Yhteiset säännöt, muistiot, hiljaisten tuominen mukaan

Digitaalinen loikkamme on tapahtunut pakosta ja improvisoiden. Uusia järjestäytymisen sääntöjä luodaan, ja monet ideat menevät uusiksi.

Toimiva etätyö edellyttää joukon pitämistä kasassa samalla kun yksilöille tulee antaa henkilökohtaisia joustomahdollisuuksia. Ristiriidalta vältytään, kun parannetaan olennaisen tiedon läpimenoa ja selkeytetään toimintaperiaatteita.

Ihmiset haluavat yleensä kuulua joukkoon ja peilata ajatuksia keskenään. Huolia on kuunneltava, mutta paikalleen ei saa jäädä. Wall Street Journal haastatteli aiheesta professori Tsedal Neelyä Harvard Business Schoolista. Kestävältä ajatukselta näyttää se, että toimijat ovat kirjoittamassa omien sääntöjensä rajoja. Työporukat kokoavat toimintansa normit sekä suositeltavat ja vältettävät toimintatavat.

Yksilön vapaus on todellisempaa, kun rajat ovat tiedossa. Yritykset ja organisaatiot toimivat määritelmällisesti rakenteidensa sisällä. Selkeä viitekehys rajoittaa tekemistä ja luo samalla turvaa. Viestintä ei ole poikkeus.

Myllerrys luo konflikteja, kun ihmisten käsitys sopivasta toimintatavasta poikkeaa voimakkaasti. Samainen professori Neely kirjoitti Harvard Business Reviews’ssa, että uusi tilanne edellyttää vahvaa luottamusta. Aiemmin kaikki pystyivät olemaan asioista selvillä, koska asiat selkiytyivät viimeistään vapaamuotoisessa jutustelussa tauoilla. Nyt asioita kannattaa kerrata ja lähettää säntillisesti muistioita esilletuoduista asioista. Yksinäisyydessä mielikuvitus voi lähteä herkästi laukalle. Tässäkin nopea sisäinen viestintä auttaa. Organisaatioiden läpinäkyvyys vahvistaa joukon luottamusta johtoonsa ja koko toimintaan.

Erityisesti ujompien kokoustelijoiden panosta tulee hakea entistä enemmän, jotta kaikilla olisi selkeä käsitys organisaation tilanteesta. Hiljaisten osaaminen jää nykytilanteessa entistä helpommin piiloon, koska heitä ei edes näe!

Päivän paras tunti – ruokatunti!

Uudessa työnteon mallissa voi olla mahdotonta pitäytyä vanhoissa tutuissa rutiineissa. Tämä on osittain hyvä asia. Etätyö mahdollistaa iloa tuottavia taukoja, mutta riskinä on päivien venyminen. Yhteiset säännöt koskevat myös sitä, kuinka yksilö kohtelee itseään.

Selkeys liittyy työn sisältöön mutta myös tekemisen muotoon. Hyvät rutiinit tuovat selkeyttä työn ja vapaa-ajan välille. Toimintatapoihin kuuluu myös se, että toisten rutiineja kunnioitetaan. Tiimin kokouskäytännöt tai  24/7 viestintä eivät saisi pilata mahdollisuuksia ruokailuun tai iltavapaaseen.

Linkitin yrittää ratkoa näitä ongelmia. Selvitämme, miten keskustelu kulkee ja lähdemme etsimään korjauskeinoja.

Antti Sillanpää

Lisää aiheesta:

https://hbr.org/2020/03/8-ways-to-manage-your-team-while-social-distancing

https://hbr.org/2020/03/15-questions-about-remote-work-answered

https://nakoislehti.hs.fi/ 6.12.2020

https://www.wsj.com/articles/remote-work-is-here-to-stay-bosses-better-adjust-11596395367

https://hbr.org/2020/04/3-tips-to-avoid-wfh-burnout

Kuva: Photo by CDC on Unsplash

The post Diagnoosina Teams ja Zoom -allergia appeared first on Linkitin Oy.

Kun maailman huomio keskittyi Yhdysvaltojen Georgiaan, niin Kaukasuksen Georgiassakin äänestettiin. Kaimoja yhdistivät muun muassa äkäiset kampanjat. Kansakunnan tulisi eheytyä nopeasti vaalien jälkeen, mutta nykyinen informaatioympäristö suosii kiukun jatkumista. Voittajia on vaikea löytää, kun eripura hajottaa maan eri porukoiksi. Häviäminen on toisaalta kaikille yhteistä.

Olin tutkimassa loka-marraskuun vaihteessa Tbilisissä Georgiassa vaaleja ja disinformaatiota. Puolueet olivat yhdessä sopineet vaalijärjestelmän muutoksesta. Uusi järjestelmä pienensi äänikynnystä mutta lisäsi laskennan vaikeutta. Sopu oli unohtunut, kun tuloksia saatiin odottaa aiempaa pidempään.

Kritiikki vaalikomissiota vastaan koveni. ETYJ:n mukaan muun muassa äänestäjien painostamista tapahtui, mutta pääsääntöisesti perusoikeudet oli turvattu ja vaaleissa kilpailu toimi. Menin vaalikomission tiedotustilaisuuteen, kun komission puheenjohtaja kertoi laskennasta tiedotusvälineille, diplomaateille ja järjestöille. Ihmettelin rakennustöiden ääniä ”Eivätkö järjestäjät voisi pyytää työmiehiä lopettamaan”, tuumin itsekseni.

Todellisuudessa mielenosoittajat kolistelivat ulkopuolella. He vaativat puheenjohtajaa erotettavaksi, ja useilla alueilla edellytettiin uudelleenlaskentaa. Ryhmät olivat tyytymättömiä vaalitapaan, vaikka olivat aiemmin olleet sitä hyväksymässä.

Minkä takia yhteisistä säännöistä ollaan valmiita luopumaan? Miksi hävinnyt ei halua olla enää mukana?

Rakentava riitely

Tanja Aitomurto kirjoitti Helsingin Sanomissa 27.10.2020 rakentavan riitelyn hyödyllisyydestä: osapuolet voivat oppia toisiltaan, ja keskustelussa voi syntyä uusia ideoita ja kompromisseja. University of Illinois´n apulaisprofessori Aitamurto summaa aiheista tehtyjä tutkimuksia.

Erinomainen kolumni muistuttaa, että rakentavuus onnistuu vain, jos osapuolet kunnioittavat toisiaan. Tämä pätee varmasti niin valtioihin kuin yrityksiinkin. Rakentavassa riitelyssä jaksetaan myös kuunnella. Riitaa on keinoista, osapuolten olemassaolosta.

Jos häviäminen tarkoittaa tuhoa, kamppailut kovenevat

Kunnioitus ei mielestäni silti riitä rakentavan riitelyn rakennuspuuksi. Vähemmän kehittyneissä maissa erimielisyydet vallanvaihdosta voivat kehkeytyä väkivaltaisiksi vallankumouksiksi. Toista osapuolta voidaan kunnioittaa väkevänä vastustajana, mutta samaan pöytään ei haluta mennä. Työpaikoilla tai muissa yhteisöissä voidaan nähdä toinen osapuoli sellaisena, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. ”Me” ei kata kaikkia.

Kiistan kärjistyessä on silloin erittäin tärkeää olla voittajan puolella, joskus se pelastaa jopa hengen tai omaisuuden. Jos omat näkevät tilanteen näin selkeänä, sama pätee varmasti vastapuoleen. Tällöin haetaan vain selkeitä voittoja. Ja pelkkä ajatus siitä kiihdyttää kärjistymistä. Itsevaltiaat harvoin jäävät eläkeläisiksi kotimaahansa, sillä he tietävät pestinsä päätyttyä taistelevansa henkensä edestä. Häviäminen ei ole sallittua. Alakynnessä olijat odottavat koston hetkeä. Sovinnon kättä on vaikeampaa lyödä kuin vastustajaa.

Keskustelutapojen muuttuminen on levittänyt ”Voittaja saa kaiken” -ajattelua kaikkialla. Jättiläismäistä voittoa tärkeämpää voi olla, että vastustaja ei saa mitään. ”Voittaja saa tosi paljon, häviäjä häipyy” -on ehkä nykyaikaisempi versio.

Häviäjän on saatava siivunsa

Häviäjät eivät saa siten hävitä liikaa, muuten he jäävät yhteisöstä pois. Häviäminen voi siis tuottaa pienen voiton. Lehmänkauppoina tunnetussa neuvotteluissa osapuolet saavat erilaisia tavoitteitaan läpi. Kun voittaja ei saa yksin asioita hoidettua, niin hän tarvitsee muita tuekseen. Vaihtokaupoissa erilaiset intressit ja tuenilmaukset vaihtuvat. Osapuolet kääntävät ehkä takkiaan ja poliitikkojen uskottavuus rapisee. Kaupankäynnissä osapuolet saavat samalla hyvää edustamilleen tahoille. Ulkopuoliset jäävät ilman.   

Jos lehmänkaupat jatkuvat, niin on parempi olla sääntöjä noudattava ja rehellinen neuvottelija. Haim Shapiran Gladiators, pirates and games of trust kirjassa muistutetaan, että pelissä huijaaminen heikentää mahdollisuuksia pärjätä seuraavalla neuvottelukierroksella. Keskusteluyhteys kannattaa säilyttää koko ajan, ja yhteistyölle luodaan silloin mahdollisuuksia. Kun pidetään mukana kaikki sääntöjä noudattavat, tulee useammin voittoja itse kullekin. Ehkä pieniä, mutta enemmän.

Näkyykö työyhteisöissä lehmänkauppoja? Osakeyhtiölaki, yrityksen strategiat ja visiot sekä organisaatiokaaviot ovat virallisia totuuksia, mutta kanssakäyminen voi olla joskus jotain muuta. Toiminta tapahtuu vuorovaikutuksessa, harvemmin powerpointissa: ”Jos minä tuen kollegan projektia, niin hän varmaan auttaa minua lisävakanssin saamisessa…”, ”Kyllä minä voin tulla, mutta auttaisitko ensin…”.

Lisää aiheesta:

Tanja Aitamurto, kolumni, Helsingin Sanomat 27.10.2020 ”Luotaantyöntävät vaaliväittelyt ovat Yhdysvalloissa hukattu mahdollisuus”

Robert Axelrod (2006/1985): “The evolution of Cooperation”, Basic Books

Haim Shapira (2017): “Gladiators, pirates and games of trust – How game theory, strategy and probability rule our lives”, Watkins

Kuva: Maja Petric on Unsplash

The post Vaaleista, häviämisestä ja puheyhteydestä appeared first on Linkitin Oy.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vanhoja valheita on lähdetty kierrättämään. Edellisen kampanjoinnin aikana 2016 ihmisiä kiihdytti valetehtaiden Pizzagate-tarinointi, joka näyttää lähteneen uusille kierroksille. Alkuperäisessä huhussa yhdistettiin Hillary Clintonin kampanjajohtaja ja Clinton itse väitteisiin lapsiseksiringistä. Tämä infodemia sai jatkoa vuonna 2020 vaaleissa. Puoluepolitiikka jäi vähemmälle vähemmälle, mutta pelko pahantahtoisesta eliitistä korostui entisestään.

Tarina kumottiin monta kertaa, mutta viruksen lailla se muuntuneena jatkaa toimimistaan. Saammeko jossain vaiheessa laumasuojan infodemiaa vastaan, löytyykö siihen rokotetta, vai onko meidän pyrittävä olemaan tarpeeksi vahvoja vain kestämään näitä? Pohdin seuraavassa kutakin näistä.

Infodemian laumasuoja

Ihminen voi saada parantuessaan samalla vastustuskyvyn tautiin, ainakin joksikin aikaa. Tällainen henkilö ei myöskään tartuta muita. Riittävän monen saatua vastustuskyvyn pöpöt eivät enää löydä riittävän monia kohteita. Tauti itsessään kuolee pois.

Mitä tämä voisi olla infodemiassa? Laumasuojan onnistuminen on erittäin epävarmaa, jos pyritään torjumaan valeuutisten vahinkoja. Tavoitetilassa kuitenkin riittävän moni ihminen ymmärtää informaation jakelukanavien luonteen ja tiedotusvälineiden erot. Ajan kuluessa valeuutisten lukijat pohtivat riittävän tarkasti ennen kuin jakavat harhaisia tarinoita eteenpäin. Disinfo ei löydä uutta isäntäeläintä. Ennen kuin olemme siinä vaiheessa, moni on tullut johdetuksi harhaan ja vienyt muita mukanaan. Laumasuoja ei myöskään välttämättä koskaan synny, koska tauti itsessään heikentää koko informaatioympäristöä.  Vertauksena tauti ei ainoastaan sairastuta ihmistä vaan myrkyttää myös ympäristön missä ihminen on.

Infodemiaan rokote

Yleensä rokotteet tarjoavat immuniteetin niin, että elimistön oma puolustusjärjestelmä pystyy tuhoamaan taudin.

Minkälainen voisi olla rokote, kun taltutetaan infodemia? Disinformaation havaitseminen ja torjunta voi vaikuttaa helpolta, koska mehän näemme ja kuulemme myrkyttävät valheet, toisin kuin pienen pöpöt. Mutta onko tässä rokotteen löytyminen yhtä vaikeaa kuin syöpärokotteen keksiminen? Syykin voi olla sama: informaatio, disinformaatio ja keinot niiden välittämiseen muuttuvat koko ajan. Deep fake tekee huijauksen havaitsemisesta yhä vaikeampaa. Taitava manipulointi myös muuntuu kuten mutatoituva virus. Infodemiarokotteen löytymistä haittaa myös se, että tartunnan alkulähteenä on älykkäitä toimijoita. He keksivät koko ajan uusia keinoja pitääkseen tautinsa tuntemattomana.

Vaikka pysyvää rokotetta ei löydy, niin ongelmaan on ratkaisuja. Valheellisten huhujen tappamiseen auttaa ymmärrys isosta kuvasta. Faktapohjainen narratiivi tai kehyskertomus tukee, kun infoympäristöön satelee kummallisia harhatarinoita.  Narratiivi tiivistää organisaation tai yhteiskunnan perusolemuksen. Se on totta ja tunnetta.

Joissakin maissa on pystytty puristamaan jopa kansallinen tarina pariin lauseeseen. Virolaisten e-Estonia kertoo sanalla, minkälainen maa haluaa olla. Muiden valtioiden on ollut vaikea päästä samaan, kun kansalaisilla on erilaisia näkemyksiä.

Yhteen lauseeseen tiivistetty narratiivi on harvinainen. Helpommin kehyskertomus rakentuu arjen työssä ja toiminnassa. Vahvistamme siten omalle hyvällä tekemisellä uskoa tulevaisuuteen, ja tämä osaltaan rokottaa valheita vastaan. Esimerkkinä tästä on valtioneuvoston Suomi toimii -hanke. Kampanja on näyttänyt, kuinka erilaiset suomalaiset ovat pärjänneet tautitilanteessa. Kampanja on pyrkinyt vahvistamaan ihmisten uskoa oman elämän hallintaan, luottamusta heille tärkeisiin yhteisöihin. Tätä kautta ehkä vahvistuu käsitys, että tästäkin kriisistä maamme nousee. Pohjavireeltään myönteinen ja aina rehellinen kertomus ei ehkä ole rokote, mutta se voi olla kuin desinfioiva ja suojaava pesu valheitakin vastaan.

Yritystasolla on ollut vaikea vahvistaa omaa tekemisen tarinaa.  Yhteisöllisyys on ollut yrityksissä koetuksella. Työn tekeminen ja siihen liittyvät oheistoiminnot ovat muuttuneet heilläkin, joilla työtä on. Yhteiset kahvi- ja pikkujoulutilaisuudet ovat muuttuneet Teams-palaveroinniksi, mikä jättää työntekijät enemmän yksin aiempaa enemmän.

Infodemia – enemmän resilienssiä ja palautumiskykyä

Tauteja on monenlaisia, toiset ovat pieniä vaivoja, toiset vaativat eriasteista hoitoa ja jotkut vievät kuolemaan. Vaivoja ja tarttuvuutta tulisi lieventää, petipaikkojakin tulisi olla riittävästi ja koko yhteiskunnan tulisi silti toimia. Taudin hellittäessä meidän tulisi päästä kriisistä ulos vahvempina kuin sinne mentiin.

Mutta jos kyseessä on infodemia? Jos valekampanja iskee yhteiskuntaan tai organisaation, sen vaikutukset tulisi saada pidettyä kurissa. Se edellyttää omalta toiminnalta uskottavuutta ja ripeitä toimia, jos jossain menee vikaan. Mikäli informaatioympäristössä lentää valheita, niin pahimpiin on puututtava. Pikkuasioihin ei kannata takertua, mutta tulee arvioida, mitkä väärät väitteet sietävät oikaisua. Infodemia hidastuu, kun oma toiminta on nopeaa, läpinäkyvää ja johdonmukaista.

Usein yritykset tässä onnistuvatkin. Mutta jälleen kerran etätyö ja monessa paikassa toimiminen tuovat lisävaikeutta. Pystyykö johdon viesti tavoittamaan oman henkilöstön, joka pystyisi olemaan viestin kaiuttajana?

Joskus infodemia voi aiheuttaa laajojakin tuhoja. Pizzagate ja lukuisat muut valekampanjat kärjistivät ja kurjistivat poliittista keskustelua, ja olivat osaltaan vaikuttamassa vaalitulokseen. Asioista varmasti olisi ollut riittävästi riitelemistä, mutta pikavoittojen disinformaatio aiheutti järjestelmätason vahinkoja. Disinformaation resilienssiä ja palautumiskykyä voidaan silti saada parannettua.

Töissäni Turvallisuuskomitean sihteeristössä puhuimme poikkihallinnollisen ja -yhteiskunnallisen yhteistyön puolesta ja toteutimme osaltaan sitä. Suomessa tämä on tietysti etuoikeutettua, kun kaikki ymmärrämme, että yhteistyö on hyvästä ja siilot ovat huonosta. Joskus kuitenkin naivit totuudet ovat hyvä lähtökohta onnistuville yleistyksille. Tältä pohjalta kuitenkin uskallan sanoa, että toisen – kuinka erilainen onkaan – kuunteleminen ja yhteisten arvojen etsiminen saavat pidettyä osapuolet saman pöydän ääressä. Tämä pitää paikkansa oli kysymyksessä oleva organisaatio sitten perhe, yritys, valtio, Yhdistyneet kansakunnat tai jotain muuta. Keskusteluyhteyden vahvistaminen parantaa resilienssiä ja palautumiskykyä infodemiaa vastaan.

Lähteitä:

https://valtioneuvosto.fi/suomitoimii

https://suomitoimii.fi/

https://www.esquire.com/news-politics/news/a51268/what-is-pizzagate/

https://www.politifact.com/article/2016/dec/05/how-pizzagate-went-fake-news-real-problem-dc-busin/

https://en.wikipedia.org/wiki/Pizzagate_conspiracy_theory

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktiivinen_immunisointi

The post Pizzagate, infodemia, rokote ja palautumiskyky appeared first on Linkitin Oy.