Onko organisaatiosi jämähtävää sorttia vai sopeutuuko se sujuvasti tilanteen muutoksiin? Pystyykö organisaatio tehokkaasti muuttumaan, jos ei ole tietoa, minkälainen se nyt on? Epäilen, että ei!

Ankkuri (huonona) vertauskuvana ja psykologisena terminä

Vertauskuva ankkurista turvan tuojana ja pelastajana menee yleensä vikaan. Myrskyssä halutaan toki kiinnittyä. Myös elämän heittelehtiessä on hyvä tukeutua johonkin turvalliseen. Esimerkiksi vahva aate, uskonnollisuus tai isänmaallisuus tarjoavat vakautta. Kristinuskossa ankkuri perinteinen vertauskuva.

Ankkurointi on myös psykologinen termi. Efekti näkyy, kun koetilanteessa seuraajat peesaavat ensiksi sanottuja arvioita. Gandhin kuolinikää arvioitaessa vastaajat antoivat suurempia lukuja, jos vaihtoehdot alkoivat suuremmista luvuista. Kokeessa nobelisti Daniel Kahneman ja kollegansa Amos Tversky tarjosivat ykkösryhmälle ensimmäiseksi vaihtoehtoa 114 vuotta, kakkosen kuullessa ensin luvun 35 vuotta. Seuraus oli oletettu: ykkösryhmä arvioi Gandhin kuoliniän  selvästi korkeammaksi  kuin kakkosjoukko.

Mutta, jos pilkkua viilataan, niin Kahnemann & Tverskyn ankkuri ei täysin pysy pohjassa kiinni. Kyseessä on enintään ajoankkuri, joka jarruttelee liikettä. Seuraajat eivät sanoneet esimerkiksi 114 vuotta vaan viilasivat todellisia arvioitaan siihen suuntaan.

Ajelehtivat tai pysähtyneet tarvitsevat ankkureita. Ankkuri mielikuvana tuottaa ajatuksen, että muutosta ei sallita. Rautainen napanuora ei salli ylimääräistä liikettä.

Tavoitteena organisaation hallittu muutos

Myös organisaatiokaaviot antavat kuvan jämähtäneestä tilanteesta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Yhteisöt ovat kuitenkin liikkeessä. Jos hyväksytään muutos ajatuksena, niin tämä harvoin tarkoittaa pelkkää alistumista suurempien voimien armoille. [1]

Ehkä vertauskuvaa myrskyävällä merelle olevasta purjehtijasta tulisikin muuttaa: organisaatio tarvitsee köliä. Köli vakauttaa kulkua, ei pysäytä sitä. Hallittu muutos ja kehitys ovat tavoitteita, joihin voidaan – suotuisilla tuulilla – jopa päästä.

Organisaatioiden muuttumista ja strategiamuutosten tehokkuutta mitataan eri tavoin. Se voi olla hankalaa, mutta mittaustapoja löytyy. Tutkimustuloksissa on aiemmin esitetty, että muutosprosesseista 50-90% epäonnistuu. Uudemmat tutkimukset esittävät, että strategiamuutosten mittaaminen on sen verran vaikeaa, että prosentteja ei tiedetä.

Kuinka päästä perille, jos ei tiedetä sijaintia?

Mittaukset eivät huomioi lähtökohtaisesti organisaatioiden lähtötasoa. Toinen organisaatio on kypsempi, keskustelevampi tai yhtenäisempi lähtemään uudelle reitille. Heikon yhteisöllisyytensä vuoksi siiloutuneessa tai heikosti keskustelevassa organisaatiossa muutoksen tekeminen voi olla vaikeampaa. Tarve käänteeseen voi olla sitäkin suurempi.

Linkitin Oy kehittää palvelua, joka pystyy arvioimaan sisäistä keskustelua. Mutta kypsyystasoa voidaan arvioida ilman kovaa dataakin. Jonkinlainen arvio on kuitenkin tehtävä ennen kuin muutokseen ryhdytään. Jos lähtötasoa ei tiedetä, niin lopputulosten arviointikin voi mennä pieleen.

Osa mittaamisen vaikeudesta johtuu varmasti tavoiteasetannan suhteesta nykytodellisuuteen. Jos kipparin tavoitteena on seilata Ahvenanmaalle, niin matkanteko tulee vaikeammaksi, jos hän ei tiedä tämän hetken sijaintiansa.

Ja postaus päätetään vapaasti käännettyyn vitsiin. Merenkulun opettaja kysyi oppilaalta: ”Myrsky nousee styyrpuurin puolelle, mitä teet?”. Oppilas vastasi: ”Lasken ankkurin”. ”Nyt myrsky tuleekin perän puolelta. Mitä teet tällä kertaa?”, jatkoi opettaja. ”Lasken ankkurin”, tuli vastauksena. Opettaja jatkoi: ”Ja nyt myrsky tuleekin keulan puolelta. Mitä teet tällä kertaa?”. ”Lasken taas uuden ankkurin”. ”Hetkonen oppilas, mistä nämä kaikki ankkurit tulevat?”. Oppilas vastasi: ”Samasta paikasta kuin sinun myrskysi.”

Antti Sillanpää

[1] Suomen historiassa on käytetty ajopuuta mielikuvana. Siihen eivät aloitteellisuus ja pitkäjänteisyys kuulu.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajopuuteoria

Lisää aiheesta:

Amos Tversky and Daniel Kahneman (1974). ”Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases”. Science. 185 (4157): 1124–1131

Thomas Kahnemann, Ajattelu, nopeasti ja hitaasti, 2013 (Thinking, Fast and Slow, 2013), Terra Cognita

Barends, Eric, Janssen, Barbara, & Velghe, Cedric (2016). Technical report: Rapid evidence assessment of the research literature on the effect of goal setting on workplace performance.  (pp. 1-19). London: Chartered Institute of Personnel and Development (CIPD).

Carlos J F Cândido and Sérgio P Santos (2015). “Strategy implementation: What is the failure rate?” Journal of Management & Organization, 21, pp. 237-262.

Hughes, Mark. (2011). Do 70 per cent of all organizational change initiatives really fail?. Journal of Change Management, 11(4), 451-464.

Locke, Edwin A., and Gary P. Latham.  (2002) ”Building a practically useful theory of goal setting and task motivation: A 35-year odyssey.” American Psychologist 57.9: 705.

Sitkin, Sim B., Kelly E. See, C. Chet Miller, Michael W. Lawless, and Andrew M. Carton. (2011) ”The Paradox of Stretch Goals: Organizations in Pursuit of the Seemingly Impossible.” Academy of Management Review 36.3: 544-66.

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/symboli-ankkuri-kiinnittaa-ja-irrottaa/

https://www.prosci.com/resources/articles/measuring-change-management-effectiveness-with-metrics

https://www.researchgate.net/publication/264004530_Strategy_implementation_What_is_the_failure_rate

https://wendyhirsch.com/blog/measuring-organizational-change-basics

Photo by Kevin Woblick on Unsplash

The post Organisaatio ei tarvitse ankkuria vaan köliä ja tiedon sijainnista appeared first on Linkitin Oy.

Helmikuussa 2021 Suomi otettiin aktiivikäyttöön termi ”sulku”. Sille luotiin uusia merkityksiä, jotka viitoittavat nyt toimintaa. Termi painottaa uskallusta päättää ja toimeenpanna uusia, vahvoja tekoja. Lehtien palstoilla arvaillaan motiiveja uuden käsitteen luomiselle. Arvaajien oma logiikka näkyy päätöksentekijän logiikkaa luotettavammin.

Analyyseissä tulisi yleensä keskittyä todennettaviin vaikutuksiin kuin näkymättömiin mielenliikkeisiin. Strategia toiminnassa on tärkeämpää kuin strategia puheissa. Muutama vuosi sitten minulla oli hetken brittiläinen esimies. Hän sanoi ”cock-up before conspiracy” eli ”luultavammin sekoilu kuin salajuoni” muistuttaessaan, kuinka päätöksenteko yleensä menee.

Päättämisen prosesseista saa harvemmin jännittäviä kirjoja, mutta ne taipuvat huvittaviksi postauksiksi. Tässä yksi yritys: koiramme nimen valinta. Se kertoo jotain prosesseista päätöksenteossa – tai ainakin takinkääntämisestä.

Päätöksenteko – alkutilanne

Nimen valinta on koiran hankinnassa se vaikein paikka. Pari vuotta sitten olimme kuitenkin tässä tilanteessa. Vaimo ei suostunut perinteiseen äänestykseen, kun hän pelkäsi häviävänsä. Hän ehdotti arvontaa, jossa kukin perheenjäsen laittaa omia ehdotuksiaan hattuun, joista sitten joku valitaan. Hyvä systeemi tämäkin!

Ennen Linkitin Oy:tä hankitulla virkamieslogiikalla vein tätä järjestelmää eteenpäin. Kun asia oli linjattu, hioin nimenvalinnan arpajaisjärjestelmää täydellisemmäksi ja täydellisemmäksi. Jokainen yksityiskohta oli viilattu, kaikesta oli asiallisesti viestitty koko äänestäjäkunnalle, kunnes kaikki alkoi romahtaa.

Katastrofin alku

Kuten niin monet turvallisuuskatastrofit aikaisemminkin, tämäkin lähti liikkeelle ulkopuolisen maailman vaikutuksesta. Sopimamme järjestelmä oli täydellinen mutta ympäristö muuttui. Eikä minulla ollut osaa eikä arpaa siinä. No, arpavertauskuva ei ole onnistunut, kun kysymys oli arvonnasta.

Kriisi alkoi äidistäni. Hän koki olevansa äänioikeutettu, mutta eihän hän ollut. Ysikymppinen on tietysti suojelun arvoinen, mutta tulisiko hän saada ylimääräisiä oikeuksia? Ei! Mutta miten kävi. Esikoinen antoi yhden valintamahdollisuuden mummulle. Kilttiä, mutta ei sääntöjen mukaista. Sitten mummu ja toinen lapsenlapsi keksivät uuden systeemin: arvontahatusta poimitaan pari nimeä ja niistä äänestetään.

Ja vaimoni tuki tätä muutosta! Minä vastustin tätä huojuntaa, koska meillä oli ollut yhdessä sovittu linja, jota järkähtämättömästi olin ajanut. Vaimo jopa unohti ehdottaneensa alkuperäistä järjestelmää. Kaikki syyttivät vaalien virallista valvojaa eli minua vaaliongelmista. Mutta minähän olin ongelmien selvittäjä, en niiden luoja.

Valitukseni sääntöjen muuttumisesta eivät tuottaneet tulosta. Taivuin, mutta teinkö oikein? Missä vaiheessa maailma – naapurimaat, työnantaja, äiti – on muuttunut niin paljon, että aiemmin sovittua linjaa tulisi muuttaa?

Päätöksenteko – takinkääntö

Käänsin kelkkani, koska tosiasiat olivat muuttuneet. Olin hionut entistä järjestelmää, puolustanut yhdessä sovittua näkemystä, mutta lopulta taivuin maailman edessä.

Tämä meni silti hyvin. Uusi ratkaisu oli meille parempi. Näinhän sen pitäisi ollakin – uusien faktojen tulee vaikuttaa näkemyksiin, ei toisinpäin. Takkinsa kääntäminen on ok, entiseen kantaan ei ole pakko jämähtää.  Vanhalla mielipiteellä ei ole itseisarvoa.

Maailmankuulun taloustieteilijän John Maynard Keynesin sanomaksi on esitetty: ” When the Facts Change, I Change My Mind. What Do You Do, Sir?” eli ”Kun faktat muuttuvat, muutan mielipidettäni. Entä Te?”.

Antti Sillanpää

P.S. Koiran nimeksi valikoitui Sissi. Jos Googlen kuvahausta etsii, niin ensimmäisenä vaihtoehtona on Itävallan keisarinna ja toisena kaukopartiomies. Koirallamme on aineksia kumpaankin rooliin. Toivottavasti se ei kehitä itsellensä identiteettikriisiä.

Lisää aiheesta:

Suomalaisia näkökulmia strategian tutkimukseen, ml. artikkelini

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-2496-9

Photo by Firdouss Ross on Unsplash

The post Päätöksenteko, sekoilu, motiivit ja koiran nimen valinta appeared first on Linkitin Oy.